Vikat paivat 2-4.11
Viimeinen paiva Diussa ja paikka tuntui edelleen mahtavalta. Ainoa paikoista missa ihan oikeasti voisi jopa asua. Toisin kuin muut paikat, joissa ollaan kayty. Diussa ei tarvinnut saataa sen kummempia ja kaikki toimi hyvin. Ihastuttiin yhteen Sunset Pointiin vievan tien varrella olevaan pieneen ravintolaan. Paikassa oli ystavallinen palvelu ja pikkupurtava aivan loistavaa. Aamupaloja lahinna kaytiin siella syomassa, kun kumminkin sen verran pieni paikka, etta ruu'an vaihtuvuus vahan huoletti. Omistajalla oli myos hauska valkoinen koiranpentu, jolle annettiin leivan paloja ja heiteltiin palloa jne:)
Viimeinen paiva Diussa sujui varsin leppoisasti. Ajeltiin skoottereilla ympariinsa ja kaytiin uimassa. Ranta jossa oltiin amotti taas tyhjyyttaan ja nautin taysin rinnoin aalloilla "surffailusta". Vesi aivan poskettoman suolaista ja silmia kirveli aika mukavasti, mutta so not. Ei sita ihan joka paiva paase tallasta kokemaan. Lonely Planetissa, jota me ollaan reissussa kutsuttu ihan vain kirjaksi (pyha kirja), sanottiin etta Diu ei valttamatta ole se trooppinen paratiisi miksi sita on kuvitellut. Me ehka ei sitten kuviteltu samalla tavalla, koska paratiisiksi sita voisi kuvailla. Illalla kaytiin viela kolmansissa grillibileissa ja juteliin siina jonkun aikaa niiden kahden englantilaisen kanssa ja myohemmin viela Georgen kanssa niita naita, kunnes piti unille menna. Majapaikka aivan mahtava myos, vaikka aluksi olin epailevainen tosiaan. Kokemus muuttui paiva paivalta paremmaksi..
Aamulla kaytiin viela Sunset pointissa ja syomassa samaisessa rantapaikassa missa aikaisemminkin (La Dolce Vita Music Garden). Sit viimeiset ostokset ja skoottereita palauttamaan rinkat selassa. Oltiin varmaan melko huvittava naky, pienilla skoottereilla ja isoilla rinkoilla. Bussiasemalla oli sit pienta saatoa, kun ei tiedetty mika on meidan bussi ja mihin aikaan se menee. Kukaan ei puhunut kunnon enlantia ja meinas jo paniikki iskea. Sit siihen asemalle tuli yks bussi, joka oli ihan jonkun muun firman, kuin milla oltiin kuviteltu menevamme ja se oli meian oma.. Hohhoj, no loytyi kyyti kumminkin. Tasta se reissun mahtavin bussimatka alkaa!
Venailiin kauan auringon paahteessa ennen bussiin paasya. Laukut jatettiin tavaratilaan ja onneksi niin myos tehtiin. Meidan sleeperi oli aika suuri. Sellaset tyyliin 90cm levea. Repeiltiin hyvin ja kammoksuen mietittiin edessa olevia noin 20 tuntia.. Viela kun tiedettiin etta tiet Diusta ei ole mitenkaan hyvassa kunnossa. Matkalla ajettiin muun muassa sen paikan ohi missa purettiin Finnjetin alus. Ei tassa nyt taas tule nimi mieleen. Muutaman kerran on tassa matkan aikana tullut taas kirottua nimimuistia.. Reissu kesti lopulta semmoset 21 tuntia, mutta meni yllattavan kivuttomasti. Nukuttuakin saatiin toisin kuin pelattiin.
Mumbaissa oltiin joskus yhdeksan ja kymmenen valilla. Koruttomalta se edelleen nayttaa ja sama saastesumu leijuu. Mihin se nyt edes olisi havinnyt. Esikaupungeissa lohduttomia nakyja. Ihmisia siltojen alla kylpemassa mutakuopissa ja muuta sellaista. Surettaa se miten maailmassa on eriarvoisuutta, miten paikalliset tuntuu olevan ihan sinut tilanteen kanssa ja se etta itse on riittamaton tekemaan asialle mitaan. Toisaalta maailma on epareilu paikka ja niin se vaan tulee kai aina olemaan. Silti se pistaa kelaamaan asioita, kun nakee miten toisilla ei ole mitaan syotavaa ja samaan aikaan valtio lahettaa raketteja avaruuteen. Taas ma avaudun tasta..
Tanaan saatiin yllattavan paljon viela tehtya hotellin vuokrauksen jalkeen. Kaytiin katsomassa/kuvaamassa rautatieasemaa, kattomassa Bombay Store lapi ja myohemmin viela Gandhi museossa.. Siina oli hieno mies. Onneksi ehdittiin ja jaksettiin siella kayda. Olisi harmittanut, jos oltaisiin jatetty valiin.
Huomenna on sitten aikainen aamu. Lento lahtee yhdeksalta ja siella olisi hyva olla ajoissa. Olo on etta tassako se nyt oli, toisaalta tahan on hyva lopettaa..
Lisailen kuvia sitten tanne, kun olen suomessa..
tiistai 4. marraskuuta 2008
lauantai 1. marraskuuta 2008
Diu
Paivat 15 & 16 31.10 & 1.11
Ei me sit jaksettukkaan vuokrata skoottereita, kun kummallakin meni vatsa sekaisin ja oltiin sit, niin vasyneita aamulla. Paatettiin lahtea katsomaan Diun kirkkoa ja Portugalilaisten vanhaa linnoitusta. Kirkko oli kaunis. Ilmeisesti Portugalilaiset kirkot ovat hieman tyyliltaan valoisampia ja muutenkin varikkaampia, kuin keskieuroopan. Paljon oli vaalean sinista varia. Ihmiset ottivat jostain syysta kirkkoon mennessaan kengat pois. Paattelin, etta sen vuoksi, kun omissa pyhissa paikoissaan he niin myos tekevat. Me kaveltiin kirkkoon kylla ihan kengat jalassa. Sytytin kynttilan myos siella ja oli jotenkin hienoa..
Tulttiin kirkosta ulos ja siita alkoi meidan paiva julkkiksina, hehe. Ensimmaiset juoksi luokse heti kirkosta ulos tulon jalkeen ja huuteli "wich country, what's your name" tyylisia huutoja, jotkut uskalsivat tulla juttelemaan ja kattelemaan. Kirkon portailla meista otettiin myos ensimmaiset kuvat jonkun Intialaisen albumiin. Arsyttavaa tietylla tapaa, mutta koitettiin silti olla valittamatta. Yks pikkupoika sit kuvan oton jalkeen halus saada nimikirjoitukset, mutta siina vaiheessa repesin ja sanoin etta ei nyt kumminkaan.. Jatkettiin matkaa Linnakkeelle ja huomattiin, etta keli on ihan tajuttoman kuuma. Linnakkeella se meni vain pahemmaksi siella, kun ei paassy muurien suojissa edes tuulemaan. Taalla jatkui sama vilina ymparilla ja yhteiskuviin Intialaisten kanssa vahan valia. Toiset vain katteli ja tervehti, mutta aivan liian moni uskalsi pyytaa kuvaan mukaan ja eihan me nyt suomalaisina voitu kieltaytya. Tassa vaiheessa alko jo naurattaa. Eipa kylla ole julkkiksilla oikeasti helppoa. Linnake oli paljon suurempi mita oltiin ajateltu ja nesteet alko menemaan ala. Kaikkea ei edes pystytty kiertamaan. Piti vain paasta pois mahdollisimman nopeasti, kun oli niin kauhea jano ja tukala olo..
Illalla kaytiin sit taas grillibileissa. Talla kertaa oli paljon vahemman vakea, mutta oli kummiski ihan hauskaa. Maistoin ensimmaista kertaa myos mustekalaa, joka oli ihme kylla ihan kohtalaisen hyvaa, vaikka olikin vahan kumista. Tutustuttiin yhteen tyyppiin, joka oli kotoisin Kanadasta, Montrealista ja joka puolelta muualta. Vanhemmat olivat Armenialaisia, jotka olivat joutuneet maanpakoon Egyptiin. Tyyppi oli kiertany ihan siis joka paikassa myos Suomessa. Tunsi jonkun Ollin sielta, joka piti oopperasta ja oli tehnyt sille hyvaa ruokaa. Ihme heppu ja meinasin moneen otteeseen repeilla, mutta onnistuin olemaan suht vakava. Myohemmin juteltiin viela hetki kahden Englantilasen kanssa.
Tanaan sit noustiin vahan aikaisemmin ylos ja saadettiin skootterit itellemme tai no itseasiassa yhden skootterin ja yhden semmosen vespan nakosen mopon. Alku oli kylla aika hurjaa. Liikenne on kumminkin Diussa vahan rauhallisempaa ja tiet hyvassa kunnossa, muten ei kylla uskaltaisi. Nytkin on vahan niin ja nain, mutta hyvin on mennyt. Ollaankin jo kierretty saari kahdesti tanaan. Yhden kerran puoli vahingossa, hehe. Kaytiin yhdella rannalla, jossa oli hautausmaa (tata yks Kanadalainen luuli kylaksi, jossa on pienen pienia taloja:). Kaytiin myos saaren toisessa paassa olevassa kalastajakylassa ja nahtiin mahtavia kalastusaluksia, jotka oli kylla aika alkeellisia. Tuli aivan semmoinen tune kuin olisi siirtynyt ajassa taaksepain, niin kuin usein taalla. Ainoa mika oli varmasti nykyaikaista oli se, etta paatit nostettiin nosturilla kuivalle maalle. Nahtiinkin kun yhta nostettiin ilmaan ja oltiin laskemassa takaisin vesille. Sita oli ilmeisesti maalattu/tervattu. Aivan uskomattomia paikkoja nahty, kun ollaan ajeltu. Paljon sellaista mita ei nakisi, jos olisi kavellen liikenteessa. Kaytiin tuon kalastajakylan reunoilla ja pikkukaduillakin ajamassa. Pitaa kertoa noista sit joskus, jotenkin tuntuu ettei osaa kuvailla sita: karpasia, kapeita katuja, iloisia lapsia huutamassa wich countrya, naisia askareissa, kaikki iloisia ja huutelivat helloa ja namasteta..
Illemmalla lahdettiin kaymaan iltauinnilla. Aleksin mopo oli korjauksessa, kun siita tipahti tukijalka roikkumaan tieta vasten. Saatiin se takasin ja lahdettiin ajamaan. Ajettiin vahan harhaan ja kierrettin sit vahingossa tyyliin koko saari. Rannalla oli aivan mahtavaa. Paasin oikeen aallonharjalle lillumaan. Edelleenkin ihmetyttaa rantojen tyhjyys, vaikka onhan se ihan ymmarrettavaa, kun uskonnot ovat taalla niin tiukkoja, etta vaatteet paalla pitaa olla rannoilla. No eipa siina onpahan meilla enempi tilaa(itsekasta).
Huomenna onkin sitten viimeinen paiva Diussa ja matka kohti Mumbaita alkaa maanantai aamuna. Pitka se tulee tosiaan olemaan, mutta tuleepahan sekin koettua, hahaha.. Nyt pitaa saada ruokaa ollaan menty ja menty koko paiva, eika oikeen ole mitaan tullut syotya.. Kuulinkin etta Suomessa on jo lunta tullut ja pakkasen puolella on ollut jo useaan otteeseen. Aika iso muutos on tulossa :)
Ei me sit jaksettukkaan vuokrata skoottereita, kun kummallakin meni vatsa sekaisin ja oltiin sit, niin vasyneita aamulla. Paatettiin lahtea katsomaan Diun kirkkoa ja Portugalilaisten vanhaa linnoitusta. Kirkko oli kaunis. Ilmeisesti Portugalilaiset kirkot ovat hieman tyyliltaan valoisampia ja muutenkin varikkaampia, kuin keskieuroopan. Paljon oli vaalean sinista varia. Ihmiset ottivat jostain syysta kirkkoon mennessaan kengat pois. Paattelin, etta sen vuoksi, kun omissa pyhissa paikoissaan he niin myos tekevat. Me kaveltiin kirkkoon kylla ihan kengat jalassa. Sytytin kynttilan myos siella ja oli jotenkin hienoa..
Tulttiin kirkosta ulos ja siita alkoi meidan paiva julkkiksina, hehe. Ensimmaiset juoksi luokse heti kirkosta ulos tulon jalkeen ja huuteli "wich country, what's your name" tyylisia huutoja, jotkut uskalsivat tulla juttelemaan ja kattelemaan. Kirkon portailla meista otettiin myos ensimmaiset kuvat jonkun Intialaisen albumiin. Arsyttavaa tietylla tapaa, mutta koitettiin silti olla valittamatta. Yks pikkupoika sit kuvan oton jalkeen halus saada nimikirjoitukset, mutta siina vaiheessa repesin ja sanoin etta ei nyt kumminkaan.. Jatkettiin matkaa Linnakkeelle ja huomattiin, etta keli on ihan tajuttoman kuuma. Linnakkeella se meni vain pahemmaksi siella, kun ei paassy muurien suojissa edes tuulemaan. Taalla jatkui sama vilina ymparilla ja yhteiskuviin Intialaisten kanssa vahan valia. Toiset vain katteli ja tervehti, mutta aivan liian moni uskalsi pyytaa kuvaan mukaan ja eihan me nyt suomalaisina voitu kieltaytya. Tassa vaiheessa alko jo naurattaa. Eipa kylla ole julkkiksilla oikeasti helppoa. Linnake oli paljon suurempi mita oltiin ajateltu ja nesteet alko menemaan ala. Kaikkea ei edes pystytty kiertamaan. Piti vain paasta pois mahdollisimman nopeasti, kun oli niin kauhea jano ja tukala olo..
Illalla kaytiin sit taas grillibileissa. Talla kertaa oli paljon vahemman vakea, mutta oli kummiski ihan hauskaa. Maistoin ensimmaista kertaa myos mustekalaa, joka oli ihme kylla ihan kohtalaisen hyvaa, vaikka olikin vahan kumista. Tutustuttiin yhteen tyyppiin, joka oli kotoisin Kanadasta, Montrealista ja joka puolelta muualta. Vanhemmat olivat Armenialaisia, jotka olivat joutuneet maanpakoon Egyptiin. Tyyppi oli kiertany ihan siis joka paikassa myos Suomessa. Tunsi jonkun Ollin sielta, joka piti oopperasta ja oli tehnyt sille hyvaa ruokaa. Ihme heppu ja meinasin moneen otteeseen repeilla, mutta onnistuin olemaan suht vakava. Myohemmin juteltiin viela hetki kahden Englantilasen kanssa.
Tanaan sit noustiin vahan aikaisemmin ylos ja saadettiin skootterit itellemme tai no itseasiassa yhden skootterin ja yhden semmosen vespan nakosen mopon. Alku oli kylla aika hurjaa. Liikenne on kumminkin Diussa vahan rauhallisempaa ja tiet hyvassa kunnossa, muten ei kylla uskaltaisi. Nytkin on vahan niin ja nain, mutta hyvin on mennyt. Ollaankin jo kierretty saari kahdesti tanaan. Yhden kerran puoli vahingossa, hehe. Kaytiin yhdella rannalla, jossa oli hautausmaa (tata yks Kanadalainen luuli kylaksi, jossa on pienen pienia taloja:). Kaytiin myos saaren toisessa paassa olevassa kalastajakylassa ja nahtiin mahtavia kalastusaluksia, jotka oli kylla aika alkeellisia. Tuli aivan semmoinen tune kuin olisi siirtynyt ajassa taaksepain, niin kuin usein taalla. Ainoa mika oli varmasti nykyaikaista oli se, etta paatit nostettiin nosturilla kuivalle maalle. Nahtiinkin kun yhta nostettiin ilmaan ja oltiin laskemassa takaisin vesille. Sita oli ilmeisesti maalattu/tervattu. Aivan uskomattomia paikkoja nahty, kun ollaan ajeltu. Paljon sellaista mita ei nakisi, jos olisi kavellen liikenteessa. Kaytiin tuon kalastajakylan reunoilla ja pikkukaduillakin ajamassa. Pitaa kertoa noista sit joskus, jotenkin tuntuu ettei osaa kuvailla sita: karpasia, kapeita katuja, iloisia lapsia huutamassa wich countrya, naisia askareissa, kaikki iloisia ja huutelivat helloa ja namasteta..
Illemmalla lahdettiin kaymaan iltauinnilla. Aleksin mopo oli korjauksessa, kun siita tipahti tukijalka roikkumaan tieta vasten. Saatiin se takasin ja lahdettiin ajamaan. Ajettiin vahan harhaan ja kierrettin sit vahingossa tyyliin koko saari. Rannalla oli aivan mahtavaa. Paasin oikeen aallonharjalle lillumaan. Edelleenkin ihmetyttaa rantojen tyhjyys, vaikka onhan se ihan ymmarrettavaa, kun uskonnot ovat taalla niin tiukkoja, etta vaatteet paalla pitaa olla rannoilla. No eipa siina onpahan meilla enempi tilaa(itsekasta).
Huomenna onkin sitten viimeinen paiva Diussa ja matka kohti Mumbaita alkaa maanantai aamuna. Pitka se tulee tosiaan olemaan, mutta tuleepahan sekin koettua, hahaha.. Nyt pitaa saada ruokaa ollaan menty ja menty koko paiva, eika oikeen ole mitaan tullut syotya.. Kuulinkin etta Suomessa on jo lunta tullut ja pakkasen puolella on ollut jo useaan otteeseen. Aika iso muutos on tulossa :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)