Diu

Paivat 15 & 16 31.10 & 1.11

Ei me sit jaksettukkaan vuokrata skoottereita, kun kummallakin meni vatsa sekaisin ja oltiin sit, niin vasyneita aamulla. Paatettiin lahtea katsomaan Diun kirkkoa ja Portugalilaisten vanhaa linnoitusta. Kirkko oli kaunis. Ilmeisesti Portugalilaiset kirkot ovat hieman tyyliltaan valoisampia ja muutenkin varikkaampia, kuin keskieuroopan. Paljon oli vaalean sinista varia. Ihmiset ottivat jostain syysta kirkkoon mennessaan kengat pois. Paattelin, etta sen vuoksi, kun omissa pyhissa paikoissaan he niin myos tekevat. Me kaveltiin kirkkoon kylla ihan kengat jalassa. Sytytin kynttilan myos siella ja oli jotenkin hienoa..

Tulttiin kirkosta ulos ja siita alkoi meidan paiva julkkiksina, hehe. Ensimmaiset juoksi luokse heti kirkosta ulos tulon jalkeen ja huuteli "wich country, what's your name" tyylisia huutoja, jotkut uskalsivat tulla juttelemaan ja kattelemaan. Kirkon portailla meista otettiin myos ensimmaiset kuvat jonkun Intialaisen albumiin. Arsyttavaa tietylla tapaa, mutta koitettiin silti olla valittamatta. Yks pikkupoika sit kuvan oton jalkeen halus saada nimikirjoitukset, mutta siina vaiheessa repesin ja sanoin etta ei nyt kumminkaan.. Jatkettiin matkaa Linnakkeelle ja huomattiin, etta keli on ihan tajuttoman kuuma. Linnakkeella se meni vain pahemmaksi siella, kun ei paassy muurien suojissa edes tuulemaan. Taalla jatkui sama vilina ymparilla ja yhteiskuviin Intialaisten kanssa vahan valia. Toiset vain katteli ja tervehti, mutta aivan liian moni uskalsi pyytaa kuvaan mukaan ja eihan me nyt suomalaisina voitu kieltaytya. Tassa vaiheessa alko jo naurattaa. Eipa kylla ole julkkiksilla oikeasti helppoa. Linnake oli paljon suurempi mita oltiin ajateltu ja nesteet alko menemaan ala. Kaikkea ei edes pystytty kiertamaan. Piti vain paasta pois mahdollisimman nopeasti, kun oli niin kauhea jano ja tukala olo..

Illalla kaytiin sit taas grillibileissa. Talla kertaa oli paljon vahemman vakea, mutta oli kummiski ihan hauskaa. Maistoin ensimmaista kertaa myos mustekalaa, joka oli ihme kylla ihan kohtalaisen hyvaa, vaikka olikin vahan kumista. Tutustuttiin yhteen tyyppiin, joka oli kotoisin Kanadasta, Montrealista ja joka puolelta muualta. Vanhemmat olivat Armenialaisia, jotka olivat joutuneet maanpakoon Egyptiin. Tyyppi oli kiertany ihan siis joka paikassa myos Suomessa. Tunsi jonkun Ollin sielta, joka piti oopperasta ja oli tehnyt sille hyvaa ruokaa. Ihme heppu ja meinasin moneen otteeseen repeilla, mutta onnistuin olemaan suht vakava. Myohemmin juteltiin viela hetki kahden Englantilasen kanssa.

Tanaan sit noustiin vahan aikaisemmin ylos ja saadettiin skootterit itellemme tai no itseasiassa yhden skootterin ja yhden semmosen vespan nakosen mopon. Alku oli kylla aika hurjaa. Liikenne on kumminkin Diussa vahan rauhallisempaa ja tiet hyvassa kunnossa, muten ei kylla uskaltaisi. Nytkin on vahan niin ja nain, mutta hyvin on mennyt. Ollaankin jo kierretty saari kahdesti tanaan. Yhden kerran puoli vahingossa, hehe. Kaytiin yhdella rannalla, jossa oli hautausmaa (tata yks Kanadalainen luuli kylaksi, jossa on pienen pienia taloja:). Kaytiin myos saaren toisessa paassa olevassa kalastajakylassa ja nahtiin mahtavia kalastusaluksia, jotka oli kylla aika alkeellisia. Tuli aivan semmoinen tune kuin olisi siirtynyt ajassa taaksepain, niin kuin usein taalla. Ainoa mika oli varmasti nykyaikaista oli se, etta paatit nostettiin nosturilla kuivalle maalle. Nahtiinkin kun yhta nostettiin ilmaan ja oltiin laskemassa takaisin vesille. Sita oli ilmeisesti maalattu/tervattu. Aivan uskomattomia paikkoja nahty, kun ollaan ajeltu. Paljon sellaista mita ei nakisi, jos olisi kavellen liikenteessa. Kaytiin tuon kalastajakylan reunoilla ja pikkukaduillakin ajamassa. Pitaa kertoa noista sit joskus, jotenkin tuntuu ettei osaa kuvailla sita: karpasia, kapeita katuja, iloisia lapsia huutamassa wich countrya, naisia askareissa, kaikki iloisia ja huutelivat helloa ja namasteta..

Illemmalla lahdettiin kaymaan iltauinnilla. Aleksin mopo oli korjauksessa, kun siita tipahti tukijalka roikkumaan tieta vasten. Saatiin se takasin ja lahdettiin ajamaan. Ajettiin vahan harhaan ja kierrettin sit vahingossa tyyliin koko saari. Rannalla oli aivan mahtavaa. Paasin oikeen aallonharjalle lillumaan. Edelleenkin ihmetyttaa rantojen tyhjyys, vaikka onhan se ihan ymmarrettavaa, kun uskonnot ovat taalla niin tiukkoja, etta vaatteet paalla pitaa olla rannoilla. No eipa siina onpahan meilla enempi tilaa(itsekasta).

Huomenna onkin sitten viimeinen paiva Diussa ja matka kohti Mumbaita alkaa maanantai aamuna. Pitka se tulee tosiaan olemaan, mutta tuleepahan sekin koettua, hahaha.. Nyt pitaa saada ruokaa ollaan menty ja menty koko paiva, eika oikeen ole mitaan tullut syotya.. Kuulinkin etta Suomessa on jo lunta tullut ja pakkasen puolella on ollut jo useaan otteeseen. Aika iso muutos on tulossa :)