Diu - Mumbai

Vikat paivat 2-4.11

Viimeinen paiva Diussa ja paikka tuntui edelleen mahtavalta. Ainoa paikoista missa ihan oikeasti voisi jopa asua. Toisin kuin muut paikat, joissa ollaan kayty. Diussa ei tarvinnut saataa sen kummempia ja kaikki toimi hyvin. Ihastuttiin yhteen Sunset Pointiin vievan tien varrella olevaan pieneen ravintolaan. Paikassa oli ystavallinen palvelu ja pikkupurtava aivan loistavaa. Aamupaloja lahinna kaytiin siella syomassa, kun kumminkin sen verran pieni paikka, etta ruu'an vaihtuvuus vahan huoletti. Omistajalla oli myos hauska valkoinen koiranpentu, jolle annettiin leivan paloja ja heiteltiin palloa jne:)

Viimeinen paiva Diussa sujui varsin leppoisasti. Ajeltiin skoottereilla ympariinsa ja kaytiin uimassa. Ranta jossa oltiin amotti taas tyhjyyttaan ja nautin taysin rinnoin aalloilla "surffailusta". Vesi aivan poskettoman suolaista ja silmia kirveli aika mukavasti, mutta so not. Ei sita ihan joka paiva paase tallasta kokemaan. Lonely Planetissa, jota me ollaan reissussa kutsuttu ihan vain kirjaksi (pyha kirja), sanottiin etta Diu ei valttamatta ole se trooppinen paratiisi miksi sita on kuvitellut. Me ehka ei sitten kuviteltu samalla tavalla, koska paratiisiksi sita voisi kuvailla. Illalla kaytiin viela kolmansissa grillibileissa ja juteliin siina jonkun aikaa niiden kahden englantilaisen kanssa ja myohemmin viela Georgen kanssa niita naita, kunnes piti unille menna. Majapaikka aivan mahtava myos, vaikka aluksi olin epailevainen tosiaan. Kokemus muuttui paiva paivalta paremmaksi..

Aamulla kaytiin viela Sunset pointissa ja syomassa samaisessa rantapaikassa missa aikaisemminkin (La Dolce Vita Music Garden). Sit viimeiset ostokset ja skoottereita palauttamaan rinkat selassa. Oltiin varmaan melko huvittava naky, pienilla skoottereilla ja isoilla rinkoilla. Bussiasemalla oli sit pienta saatoa, kun ei tiedetty mika on meidan bussi ja mihin aikaan se menee. Kukaan ei puhunut kunnon enlantia ja meinas jo paniikki iskea. Sit siihen asemalle tuli yks bussi, joka oli ihan jonkun muun firman, kuin milla oltiin kuviteltu menevamme ja se oli meian oma.. Hohhoj, no loytyi kyyti kumminkin. Tasta se reissun mahtavin bussimatka alkaa!

Venailiin kauan auringon paahteessa ennen bussiin paasya. Laukut jatettiin tavaratilaan ja onneksi niin myos tehtiin. Meidan sleeperi oli aika suuri. Sellaset tyyliin 90cm levea. Repeiltiin hyvin ja kammoksuen mietittiin edessa olevia noin 20 tuntia.. Viela kun tiedettiin etta tiet Diusta ei ole mitenkaan hyvassa kunnossa. Matkalla ajettiin muun muassa sen paikan ohi missa purettiin Finnjetin alus. Ei tassa nyt taas tule nimi mieleen. Muutaman kerran on tassa matkan aikana tullut taas kirottua nimimuistia.. Reissu kesti lopulta semmoset 21 tuntia, mutta meni yllattavan kivuttomasti. Nukuttuakin saatiin toisin kuin pelattiin.

Mumbaissa oltiin joskus yhdeksan ja kymmenen valilla. Koruttomalta se edelleen nayttaa ja sama saastesumu leijuu. Mihin se nyt edes olisi havinnyt. Esikaupungeissa lohduttomia nakyja. Ihmisia siltojen alla kylpemassa mutakuopissa ja muuta sellaista. Surettaa se miten maailmassa on eriarvoisuutta, miten paikalliset tuntuu olevan ihan sinut tilanteen kanssa ja se etta itse on riittamaton tekemaan asialle mitaan. Toisaalta maailma on epareilu paikka ja niin se vaan tulee kai aina olemaan. Silti se pistaa kelaamaan asioita, kun nakee miten toisilla ei ole mitaan syotavaa ja samaan aikaan valtio lahettaa raketteja avaruuteen. Taas ma avaudun tasta..

Tanaan saatiin yllattavan paljon viela tehtya hotellin vuokrauksen jalkeen. Kaytiin katsomassa/kuvaamassa rautatieasemaa, kattomassa Bombay Store lapi ja myohemmin viela Gandhi museossa.. Siina oli hieno mies. Onneksi ehdittiin ja jaksettiin siella kayda. Olisi harmittanut, jos oltaisiin jatetty valiin.

Huomenna on sitten aikainen aamu. Lento lahtee yhdeksalta ja siella olisi hyva olla ajoissa. Olo on etta tassako se nyt oli, toisaalta tahan on hyva lopettaa..

Lisailen kuvia sitten tanne, kun olen suomessa..