Vikat paivat 2-4.11
Viimeinen paiva Diussa ja paikka tuntui edelleen mahtavalta. Ainoa paikoista missa ihan oikeasti voisi jopa asua. Toisin kuin muut paikat, joissa ollaan kayty. Diussa ei tarvinnut saataa sen kummempia ja kaikki toimi hyvin. Ihastuttiin yhteen Sunset Pointiin vievan tien varrella olevaan pieneen ravintolaan. Paikassa oli ystavallinen palvelu ja pikkupurtava aivan loistavaa. Aamupaloja lahinna kaytiin siella syomassa, kun kumminkin sen verran pieni paikka, etta ruu'an vaihtuvuus vahan huoletti. Omistajalla oli myos hauska valkoinen koiranpentu, jolle annettiin leivan paloja ja heiteltiin palloa jne:)
Viimeinen paiva Diussa sujui varsin leppoisasti. Ajeltiin skoottereilla ympariinsa ja kaytiin uimassa. Ranta jossa oltiin amotti taas tyhjyyttaan ja nautin taysin rinnoin aalloilla "surffailusta". Vesi aivan poskettoman suolaista ja silmia kirveli aika mukavasti, mutta so not. Ei sita ihan joka paiva paase tallasta kokemaan. Lonely Planetissa, jota me ollaan reissussa kutsuttu ihan vain kirjaksi (pyha kirja), sanottiin etta Diu ei valttamatta ole se trooppinen paratiisi miksi sita on kuvitellut. Me ehka ei sitten kuviteltu samalla tavalla, koska paratiisiksi sita voisi kuvailla. Illalla kaytiin viela kolmansissa grillibileissa ja juteliin siina jonkun aikaa niiden kahden englantilaisen kanssa ja myohemmin viela Georgen kanssa niita naita, kunnes piti unille menna. Majapaikka aivan mahtava myos, vaikka aluksi olin epailevainen tosiaan. Kokemus muuttui paiva paivalta paremmaksi..
Aamulla kaytiin viela Sunset pointissa ja syomassa samaisessa rantapaikassa missa aikaisemminkin (La Dolce Vita Music Garden). Sit viimeiset ostokset ja skoottereita palauttamaan rinkat selassa. Oltiin varmaan melko huvittava naky, pienilla skoottereilla ja isoilla rinkoilla. Bussiasemalla oli sit pienta saatoa, kun ei tiedetty mika on meidan bussi ja mihin aikaan se menee. Kukaan ei puhunut kunnon enlantia ja meinas jo paniikki iskea. Sit siihen asemalle tuli yks bussi, joka oli ihan jonkun muun firman, kuin milla oltiin kuviteltu menevamme ja se oli meian oma.. Hohhoj, no loytyi kyyti kumminkin. Tasta se reissun mahtavin bussimatka alkaa!
Venailiin kauan auringon paahteessa ennen bussiin paasya. Laukut jatettiin tavaratilaan ja onneksi niin myos tehtiin. Meidan sleeperi oli aika suuri. Sellaset tyyliin 90cm levea. Repeiltiin hyvin ja kammoksuen mietittiin edessa olevia noin 20 tuntia.. Viela kun tiedettiin etta tiet Diusta ei ole mitenkaan hyvassa kunnossa. Matkalla ajettiin muun muassa sen paikan ohi missa purettiin Finnjetin alus. Ei tassa nyt taas tule nimi mieleen. Muutaman kerran on tassa matkan aikana tullut taas kirottua nimimuistia.. Reissu kesti lopulta semmoset 21 tuntia, mutta meni yllattavan kivuttomasti. Nukuttuakin saatiin toisin kuin pelattiin.
Mumbaissa oltiin joskus yhdeksan ja kymmenen valilla. Koruttomalta se edelleen nayttaa ja sama saastesumu leijuu. Mihin se nyt edes olisi havinnyt. Esikaupungeissa lohduttomia nakyja. Ihmisia siltojen alla kylpemassa mutakuopissa ja muuta sellaista. Surettaa se miten maailmassa on eriarvoisuutta, miten paikalliset tuntuu olevan ihan sinut tilanteen kanssa ja se etta itse on riittamaton tekemaan asialle mitaan. Toisaalta maailma on epareilu paikka ja niin se vaan tulee kai aina olemaan. Silti se pistaa kelaamaan asioita, kun nakee miten toisilla ei ole mitaan syotavaa ja samaan aikaan valtio lahettaa raketteja avaruuteen. Taas ma avaudun tasta..
Tanaan saatiin yllattavan paljon viela tehtya hotellin vuokrauksen jalkeen. Kaytiin katsomassa/kuvaamassa rautatieasemaa, kattomassa Bombay Store lapi ja myohemmin viela Gandhi museossa.. Siina oli hieno mies. Onneksi ehdittiin ja jaksettiin siella kayda. Olisi harmittanut, jos oltaisiin jatetty valiin.
Huomenna on sitten aikainen aamu. Lento lahtee yhdeksalta ja siella olisi hyva olla ajoissa. Olo on etta tassako se nyt oli, toisaalta tahan on hyva lopettaa..
Lisailen kuvia sitten tanne, kun olen suomessa..
tiistai 4. marraskuuta 2008
lauantai 1. marraskuuta 2008
Diu
Paivat 15 & 16 31.10 & 1.11
Ei me sit jaksettukkaan vuokrata skoottereita, kun kummallakin meni vatsa sekaisin ja oltiin sit, niin vasyneita aamulla. Paatettiin lahtea katsomaan Diun kirkkoa ja Portugalilaisten vanhaa linnoitusta. Kirkko oli kaunis. Ilmeisesti Portugalilaiset kirkot ovat hieman tyyliltaan valoisampia ja muutenkin varikkaampia, kuin keskieuroopan. Paljon oli vaalean sinista varia. Ihmiset ottivat jostain syysta kirkkoon mennessaan kengat pois. Paattelin, etta sen vuoksi, kun omissa pyhissa paikoissaan he niin myos tekevat. Me kaveltiin kirkkoon kylla ihan kengat jalassa. Sytytin kynttilan myos siella ja oli jotenkin hienoa..
Tulttiin kirkosta ulos ja siita alkoi meidan paiva julkkiksina, hehe. Ensimmaiset juoksi luokse heti kirkosta ulos tulon jalkeen ja huuteli "wich country, what's your name" tyylisia huutoja, jotkut uskalsivat tulla juttelemaan ja kattelemaan. Kirkon portailla meista otettiin myos ensimmaiset kuvat jonkun Intialaisen albumiin. Arsyttavaa tietylla tapaa, mutta koitettiin silti olla valittamatta. Yks pikkupoika sit kuvan oton jalkeen halus saada nimikirjoitukset, mutta siina vaiheessa repesin ja sanoin etta ei nyt kumminkaan.. Jatkettiin matkaa Linnakkeelle ja huomattiin, etta keli on ihan tajuttoman kuuma. Linnakkeella se meni vain pahemmaksi siella, kun ei paassy muurien suojissa edes tuulemaan. Taalla jatkui sama vilina ymparilla ja yhteiskuviin Intialaisten kanssa vahan valia. Toiset vain katteli ja tervehti, mutta aivan liian moni uskalsi pyytaa kuvaan mukaan ja eihan me nyt suomalaisina voitu kieltaytya. Tassa vaiheessa alko jo naurattaa. Eipa kylla ole julkkiksilla oikeasti helppoa. Linnake oli paljon suurempi mita oltiin ajateltu ja nesteet alko menemaan ala. Kaikkea ei edes pystytty kiertamaan. Piti vain paasta pois mahdollisimman nopeasti, kun oli niin kauhea jano ja tukala olo..
Illalla kaytiin sit taas grillibileissa. Talla kertaa oli paljon vahemman vakea, mutta oli kummiski ihan hauskaa. Maistoin ensimmaista kertaa myos mustekalaa, joka oli ihme kylla ihan kohtalaisen hyvaa, vaikka olikin vahan kumista. Tutustuttiin yhteen tyyppiin, joka oli kotoisin Kanadasta, Montrealista ja joka puolelta muualta. Vanhemmat olivat Armenialaisia, jotka olivat joutuneet maanpakoon Egyptiin. Tyyppi oli kiertany ihan siis joka paikassa myos Suomessa. Tunsi jonkun Ollin sielta, joka piti oopperasta ja oli tehnyt sille hyvaa ruokaa. Ihme heppu ja meinasin moneen otteeseen repeilla, mutta onnistuin olemaan suht vakava. Myohemmin juteltiin viela hetki kahden Englantilasen kanssa.
Tanaan sit noustiin vahan aikaisemmin ylos ja saadettiin skootterit itellemme tai no itseasiassa yhden skootterin ja yhden semmosen vespan nakosen mopon. Alku oli kylla aika hurjaa. Liikenne on kumminkin Diussa vahan rauhallisempaa ja tiet hyvassa kunnossa, muten ei kylla uskaltaisi. Nytkin on vahan niin ja nain, mutta hyvin on mennyt. Ollaankin jo kierretty saari kahdesti tanaan. Yhden kerran puoli vahingossa, hehe. Kaytiin yhdella rannalla, jossa oli hautausmaa (tata yks Kanadalainen luuli kylaksi, jossa on pienen pienia taloja:). Kaytiin myos saaren toisessa paassa olevassa kalastajakylassa ja nahtiin mahtavia kalastusaluksia, jotka oli kylla aika alkeellisia. Tuli aivan semmoinen tune kuin olisi siirtynyt ajassa taaksepain, niin kuin usein taalla. Ainoa mika oli varmasti nykyaikaista oli se, etta paatit nostettiin nosturilla kuivalle maalle. Nahtiinkin kun yhta nostettiin ilmaan ja oltiin laskemassa takaisin vesille. Sita oli ilmeisesti maalattu/tervattu. Aivan uskomattomia paikkoja nahty, kun ollaan ajeltu. Paljon sellaista mita ei nakisi, jos olisi kavellen liikenteessa. Kaytiin tuon kalastajakylan reunoilla ja pikkukaduillakin ajamassa. Pitaa kertoa noista sit joskus, jotenkin tuntuu ettei osaa kuvailla sita: karpasia, kapeita katuja, iloisia lapsia huutamassa wich countrya, naisia askareissa, kaikki iloisia ja huutelivat helloa ja namasteta..
Illemmalla lahdettiin kaymaan iltauinnilla. Aleksin mopo oli korjauksessa, kun siita tipahti tukijalka roikkumaan tieta vasten. Saatiin se takasin ja lahdettiin ajamaan. Ajettiin vahan harhaan ja kierrettin sit vahingossa tyyliin koko saari. Rannalla oli aivan mahtavaa. Paasin oikeen aallonharjalle lillumaan. Edelleenkin ihmetyttaa rantojen tyhjyys, vaikka onhan se ihan ymmarrettavaa, kun uskonnot ovat taalla niin tiukkoja, etta vaatteet paalla pitaa olla rannoilla. No eipa siina onpahan meilla enempi tilaa(itsekasta).
Huomenna onkin sitten viimeinen paiva Diussa ja matka kohti Mumbaita alkaa maanantai aamuna. Pitka se tulee tosiaan olemaan, mutta tuleepahan sekin koettua, hahaha.. Nyt pitaa saada ruokaa ollaan menty ja menty koko paiva, eika oikeen ole mitaan tullut syotya.. Kuulinkin etta Suomessa on jo lunta tullut ja pakkasen puolella on ollut jo useaan otteeseen. Aika iso muutos on tulossa :)
Ei me sit jaksettukkaan vuokrata skoottereita, kun kummallakin meni vatsa sekaisin ja oltiin sit, niin vasyneita aamulla. Paatettiin lahtea katsomaan Diun kirkkoa ja Portugalilaisten vanhaa linnoitusta. Kirkko oli kaunis. Ilmeisesti Portugalilaiset kirkot ovat hieman tyyliltaan valoisampia ja muutenkin varikkaampia, kuin keskieuroopan. Paljon oli vaalean sinista varia. Ihmiset ottivat jostain syysta kirkkoon mennessaan kengat pois. Paattelin, etta sen vuoksi, kun omissa pyhissa paikoissaan he niin myos tekevat. Me kaveltiin kirkkoon kylla ihan kengat jalassa. Sytytin kynttilan myos siella ja oli jotenkin hienoa..
Tulttiin kirkosta ulos ja siita alkoi meidan paiva julkkiksina, hehe. Ensimmaiset juoksi luokse heti kirkosta ulos tulon jalkeen ja huuteli "wich country, what's your name" tyylisia huutoja, jotkut uskalsivat tulla juttelemaan ja kattelemaan. Kirkon portailla meista otettiin myos ensimmaiset kuvat jonkun Intialaisen albumiin. Arsyttavaa tietylla tapaa, mutta koitettiin silti olla valittamatta. Yks pikkupoika sit kuvan oton jalkeen halus saada nimikirjoitukset, mutta siina vaiheessa repesin ja sanoin etta ei nyt kumminkaan.. Jatkettiin matkaa Linnakkeelle ja huomattiin, etta keli on ihan tajuttoman kuuma. Linnakkeella se meni vain pahemmaksi siella, kun ei paassy muurien suojissa edes tuulemaan. Taalla jatkui sama vilina ymparilla ja yhteiskuviin Intialaisten kanssa vahan valia. Toiset vain katteli ja tervehti, mutta aivan liian moni uskalsi pyytaa kuvaan mukaan ja eihan me nyt suomalaisina voitu kieltaytya. Tassa vaiheessa alko jo naurattaa. Eipa kylla ole julkkiksilla oikeasti helppoa. Linnake oli paljon suurempi mita oltiin ajateltu ja nesteet alko menemaan ala. Kaikkea ei edes pystytty kiertamaan. Piti vain paasta pois mahdollisimman nopeasti, kun oli niin kauhea jano ja tukala olo..
Illalla kaytiin sit taas grillibileissa. Talla kertaa oli paljon vahemman vakea, mutta oli kummiski ihan hauskaa. Maistoin ensimmaista kertaa myos mustekalaa, joka oli ihme kylla ihan kohtalaisen hyvaa, vaikka olikin vahan kumista. Tutustuttiin yhteen tyyppiin, joka oli kotoisin Kanadasta, Montrealista ja joka puolelta muualta. Vanhemmat olivat Armenialaisia, jotka olivat joutuneet maanpakoon Egyptiin. Tyyppi oli kiertany ihan siis joka paikassa myos Suomessa. Tunsi jonkun Ollin sielta, joka piti oopperasta ja oli tehnyt sille hyvaa ruokaa. Ihme heppu ja meinasin moneen otteeseen repeilla, mutta onnistuin olemaan suht vakava. Myohemmin juteltiin viela hetki kahden Englantilasen kanssa.
Tanaan sit noustiin vahan aikaisemmin ylos ja saadettiin skootterit itellemme tai no itseasiassa yhden skootterin ja yhden semmosen vespan nakosen mopon. Alku oli kylla aika hurjaa. Liikenne on kumminkin Diussa vahan rauhallisempaa ja tiet hyvassa kunnossa, muten ei kylla uskaltaisi. Nytkin on vahan niin ja nain, mutta hyvin on mennyt. Ollaankin jo kierretty saari kahdesti tanaan. Yhden kerran puoli vahingossa, hehe. Kaytiin yhdella rannalla, jossa oli hautausmaa (tata yks Kanadalainen luuli kylaksi, jossa on pienen pienia taloja:). Kaytiin myos saaren toisessa paassa olevassa kalastajakylassa ja nahtiin mahtavia kalastusaluksia, jotka oli kylla aika alkeellisia. Tuli aivan semmoinen tune kuin olisi siirtynyt ajassa taaksepain, niin kuin usein taalla. Ainoa mika oli varmasti nykyaikaista oli se, etta paatit nostettiin nosturilla kuivalle maalle. Nahtiinkin kun yhta nostettiin ilmaan ja oltiin laskemassa takaisin vesille. Sita oli ilmeisesti maalattu/tervattu. Aivan uskomattomia paikkoja nahty, kun ollaan ajeltu. Paljon sellaista mita ei nakisi, jos olisi kavellen liikenteessa. Kaytiin tuon kalastajakylan reunoilla ja pikkukaduillakin ajamassa. Pitaa kertoa noista sit joskus, jotenkin tuntuu ettei osaa kuvailla sita: karpasia, kapeita katuja, iloisia lapsia huutamassa wich countrya, naisia askareissa, kaikki iloisia ja huutelivat helloa ja namasteta..
Illemmalla lahdettiin kaymaan iltauinnilla. Aleksin mopo oli korjauksessa, kun siita tipahti tukijalka roikkumaan tieta vasten. Saatiin se takasin ja lahdettiin ajamaan. Ajettiin vahan harhaan ja kierrettin sit vahingossa tyyliin koko saari. Rannalla oli aivan mahtavaa. Paasin oikeen aallonharjalle lillumaan. Edelleenkin ihmetyttaa rantojen tyhjyys, vaikka onhan se ihan ymmarrettavaa, kun uskonnot ovat taalla niin tiukkoja, etta vaatteet paalla pitaa olla rannoilla. No eipa siina onpahan meilla enempi tilaa(itsekasta).
Huomenna onkin sitten viimeinen paiva Diussa ja matka kohti Mumbaita alkaa maanantai aamuna. Pitka se tulee tosiaan olemaan, mutta tuleepahan sekin koettua, hahaha.. Nyt pitaa saada ruokaa ollaan menty ja menty koko paiva, eika oikeen ole mitaan tullut syotya.. Kuulinkin etta Suomessa on jo lunta tullut ja pakkasen puolella on ollut jo useaan otteeseen. Aika iso muutos on tulossa :)
torstai 30. lokakuuta 2008
Udaipur-Rajkot-Una-Diu
Paivat 11-14 27.10-30.10
Viimeiset tunnit Udaipurissa oli ihan rennot. Kuume loisti poissaolollaan tai no enpa ma mitannut, mut olo oli sen verran hyva, etta tuskin oli kuumetta. Kaytiin vahan kattelemassa basaarissa. Ostin vahan Masala teeta (Chai), niin saa suomessa sit fiilistella. Ollaan aika hyvin innostuttu tuosta molemmat Aleksin kanssa. Tosin nyt viime paivina ei ole paljon tullut vedettya. Ostettiin myos "aski" bideja (beedies). Myyja koitti hyvin meita kusettaa niitten hinnassa, ku selitti et maksaa 70 rupiaa, ku on niin hyvaa laatua. Ihan liikaa maksettiin silti, mut tinkasin sen hinnan alas 15 rupiaan.. Eipa se meille nyt kumminkaan mikaan iso raha ollut. Kaytiin myos sisalla Kaupungin palasissa ja olihan se aika vaikuttava. Se on viela nykyisinkin kaytossa ja osa palatsista oli yksityista aluetta ja sinne ei paassyt. Myoskaan museoon ei paassyt, kun se oli jo mennyt kiinni. Maksettiin 25 rupiaa sisaan ja kameratkin sai ilmaiseksi mukaan. Mahtavan kuvan onnistuin ottamaan yhdesta yli lentavasta kotkastakin. Jo pelkastaan se kuva oli paljon enemman arvoinen, kuin mita maksoi sisaan, heh.
Yleisen ajankulutuksen jalkeen hoidettiin ittemme bussipysakille. Kerjalaisten "armoille", niihin on jo alkanu menemaan jarki. Ei jaksa enaa mitaan antaa. Huolehtikoon paikalliset omistaan, kun tuntuu valtiolla olevan varaa kuuohjelmiin ja ydinaseisiinkin. Pienta hajoilua tulee jo valilla koko paikkaan. Niinhan siina sit meinas kayda, etta bussi meinas meidat jattaa. Pysakin "sedat" vahan mokaili ja saatiin sit tyyliin juosta bussiin ja kiiveta sankyyn ku oltiin jo liikkeella. Kaks Israelilaista matkaajaa oli liikkeella samalla kyydilla ja toisen kanssa puhuin yolla, kun pysahdyttiin ja kaytiin tyhjennyksilla. Opiskeli elokuvia ja televisiota ja lomailivat taalla Intiassa ilmeisesti jotakin 3kk:tta yhteensa. Olivat vahan semmosia saatajia, etta ei ne vamaan itekkaan tienny. Niitten kanssa sit ajettiin riksoilla perajalkeen kohti bussiasemaa Rajkotissa. Aamu oli taas ihan syvalta. Ihan hajalla kiireella ulos bussista ja ne riksakuskit heti kimpussa. Venailtiin sit yhdessa noitten Israelilaisten kanssa bussia kohti Unaa.
Bussimatka Unaan piti kestaa viisi tuntia. Eihan se ihan niin nopeasti mennyt. Kaheksan tuntia istuttiin taaimmaisissa penkeissa ja voitte arvata, kun ajetaan pienia Intialaisia teita vanhalla romulla ja istutaan ihan takana, etta millasta kyyti oli. Lisa bonuksena meilta puuttui myos ikkunat ja tiet olivat paikoitellen niin kapeita, etta oksat heitti hyvia iskuja.. Jarkyttava matka. Toisaalta saatiinpa matkustaa paikallisten kanssa ja nahda miten ne joutuu matkansa hoitamaan. Ei sita kovin usein tulis esimerkiksi Oulussa kaytya, jos meilla olisi samanlaiset tiet 211km ja 8 tuntia! Miettikaa kaheksan tuntia, hahaha. Nojoo..
Unasta ajeltiin siksalla sit Diuhun ja Israelilaiset ei ainakaan osannu yhtaan tinkia hinnasta. Sopivat heti ensimmaisen kuskin kanssa kyydin ja just siihen hintaa mita se halus. Aateltiin kumminkin hypata saman riksan kyytiin, kun kahestaan kyyti olisi kumminkin tullut kalliimmaksi. Perilla rinkat kantoon ja majapaikan etsintaan. Lahdettiin etsimaan yhta ennalta katsottua paikkaa minne ei kumminkaan saatu soitettua, kun eivat vastanneet. Paikka oli vanha kirkko Sao Tome. Siella ylakerrassa nyt sit nukutaan se aika kun taalla Diussa ollaan tilaa kun oli ja paikkakin ihan hyva, vaikka aluks ei saatu suihkusta tulemaan vetta ja epailytti viittiiko olla useampaa yota. Paikka oli ihan uskomattoman vaikea loytaa, kun ei ollut mitaan kylttia missaan ja ei oltu ihan varmoja ollaanko oikeassa paikassa edes.
Diuhun tultiin ihan vaan ottamaan rennosti ja taalla ei ole paljon sen kummempia. Sita tassa nyt sit on tullut tehtya. Ollaan syoty ja kavelty rannoilla, otettu aurinkoa ja uitu ja juhlittu. Tiistai iltana otettiin parit Kingfisherit baarista Take Awayna mukaan hotellille ja kelailtiin siina "terassilla" istuessa, etta tatahan sen pitais olla.. Viela yhdet kaytiin ottamassa baarissa myos ja tavattiin sit aikaisemmin paivalla juttelemaan tulleen Turkulaisen reissaajan ja sen kaksi Kanadalaista kaveria joihin oli tormanny. Hetken aikaa juteltiin niitten kans siina baarin ulkopuolella ja sit ne onnistu katoamaan ja paatettiin, etta nyt lahetaan kylla nukkumaan.
Rannat taalla on alyttoman mahtavia. Kuumankostea ilmasto, vesi on lahemmas 30asteista varmaan tai lampimampaakin ehka ja rannoilla ei ole tyyliin ketaan. Saa vaan valita, etta mihin haluaa ittensa milloinkin laittaa. Siis ihmisia on kylla rannalla, mutta ihan toisella tavalla, kuin jossaki turistirysa kohteissa. Hyva nain, sellaisess paikassa tuskin edes viihtyisi.
Keskiviikko iltana rantailun ja uimisen jalkeen haettiin oluet taas Take Awayna ja alettiin sit valmistua grillibileisiin, johon paikan pitaja meidat kutsui. Aluksi naytti aika hiljaiselta, mutta kun oltiin oluet juotu ja mentiin alas, niin paikalla oli tyyliin kaikki lansimatkaajat Diu Townista. Ruoka oli hyvaa ja oli oikeen mukavaa jutella muitten reissajien kanssa. Israelilaiset oli myos loytany paikalle, mutta ne ei syomaan jaanyt. Olivat majoittautuneet tyyliin jonkun sikafarmin taakse ja sanoivat, etta olisivat vain yhden yon lisaa Diussa(hulluja). Vahan overiks meni ruuan jalkeen sitten, kun yks ranskalainen tyyppi alko oikeen urakalla tarjoamaan rommikolaa ja yolla katselin sit hetken vetta "posliinimaljassa". Aamulla krapula ja aikalailla vahvasti vakuuttuneena, etta ei musta enaa ole juomaan. Ei se ole edes kivaa. Paljon kivempaa seurustella ihmisten kanssa selvinpain ja ei edes tule sitten huonoa oloa tai krapulaa. Taidan rajoittaa vastedes juomisen pariin olueeseen vain, mutta taysin absolutiksi en nyt jaksa kumminkaan alkaa. Joskus on kumminkin kiva juoda muutama olut tai vahan viinia.
Tanaan on sit tosiaan ollu aika vetela paiva, kun eilinen painaa. Mutta kannattihan niihin grillibileisiin ehdottomasti menna. Hyvaa ruokaa ja mielenkiintoisia ihmisia. Vahan tosiaan jututettiin myos paikan pitajaa Georgea, joka on kristitty ja ei tykkaa salmiakista, hehe. Salmiakkikossusta se vaitti kumminkin tykkaavansa, kun laitettiin sille vahan maistiaista. Hauska tyyppi, vaikka oli kylla aika hyvissa. Tossa ennen tanne tuloa kaytiin yhdessa pienessa paikassa syomassa ja syotiin jotakin kalaa, joka oli aivan sairaan hyvaa! Elany tassa melkeen koko reissun kasviksilla. Kalaa kun sai niin oli ihan innoissaan. Grillibileissakin oli kylla kalaa, mutta jotenkin tanaan vasta oli tarinoissa siita.
Diu on kylla sellainen mesta, etta ihmettelee ettei se ole suositumpi kuin mita on. Rakennukset on kauniita (verrattuna muuhun Intiaan) ja kadut siisteja. Ihmiset taalla on kans ihan erilaisia, kuin muissa paikoissa missa ollaan oltu. Taalla kun joku tulee juttelemaan, niin ne vaan haluaa jutella hetken ja kysella mistapain on jne. Muualla on aina tullut hetken paasta sit jotaki tyyliin, etta veljen vaimon serkulla on hyvahalpahuonejokaonparempikumihinsaootmenossa ja sit ne pirun huutelut, hahaha: kylla herra, riksamihinmennaan, something to smoke sir, Marijuana!, Vainkatsomaanmitaaneitarviostaa(niin varmaan) ja se MAIFREEEN:D! Mutta taalla siis asia ei ole silla tavalla. Taalla on aika paljon kumminkin paikallisia reissussa, kun ollaan satuttu tanne juuri Divalin aikaan eli Intialaisten(Hindujen) Uudeksi Vuodeksi. Raketteja on ollut taivaan taydelta jo monena iltana, mut eilen taisi olla se paapaiva kumminkin. Moni onkin tullut ihan vain ottamaan kadesta ja sanonut hello ja Hapi Njyy jeer tai vastaavaa.
Pitais tasta nyt raahautua nukkumaan, etta jaksaa nousta aikaisin ylos huomenna, kun suunniteltiin skoottereiden vuokrausta ja saaren kiertamista huomiselle. Siita tulee varmasti mukavaa, kunhan muistaa ajaa oikealla(siis vasemmalla) puolella tieta ja varovasti.
Viimeiset tunnit Udaipurissa oli ihan rennot. Kuume loisti poissaolollaan tai no enpa ma mitannut, mut olo oli sen verran hyva, etta tuskin oli kuumetta. Kaytiin vahan kattelemassa basaarissa. Ostin vahan Masala teeta (Chai), niin saa suomessa sit fiilistella. Ollaan aika hyvin innostuttu tuosta molemmat Aleksin kanssa. Tosin nyt viime paivina ei ole paljon tullut vedettya. Ostettiin myos "aski" bideja (beedies). Myyja koitti hyvin meita kusettaa niitten hinnassa, ku selitti et maksaa 70 rupiaa, ku on niin hyvaa laatua. Ihan liikaa maksettiin silti, mut tinkasin sen hinnan alas 15 rupiaan.. Eipa se meille nyt kumminkaan mikaan iso raha ollut. Kaytiin myos sisalla Kaupungin palasissa ja olihan se aika vaikuttava. Se on viela nykyisinkin kaytossa ja osa palatsista oli yksityista aluetta ja sinne ei paassyt. Myoskaan museoon ei paassyt, kun se oli jo mennyt kiinni. Maksettiin 25 rupiaa sisaan ja kameratkin sai ilmaiseksi mukaan. Mahtavan kuvan onnistuin ottamaan yhdesta yli lentavasta kotkastakin. Jo pelkastaan se kuva oli paljon enemman arvoinen, kuin mita maksoi sisaan, heh.
Yleisen ajankulutuksen jalkeen hoidettiin ittemme bussipysakille. Kerjalaisten "armoille", niihin on jo alkanu menemaan jarki. Ei jaksa enaa mitaan antaa. Huolehtikoon paikalliset omistaan, kun tuntuu valtiolla olevan varaa kuuohjelmiin ja ydinaseisiinkin. Pienta hajoilua tulee jo valilla koko paikkaan. Niinhan siina sit meinas kayda, etta bussi meinas meidat jattaa. Pysakin "sedat" vahan mokaili ja saatiin sit tyyliin juosta bussiin ja kiiveta sankyyn ku oltiin jo liikkeella. Kaks Israelilaista matkaajaa oli liikkeella samalla kyydilla ja toisen kanssa puhuin yolla, kun pysahdyttiin ja kaytiin tyhjennyksilla. Opiskeli elokuvia ja televisiota ja lomailivat taalla Intiassa ilmeisesti jotakin 3kk:tta yhteensa. Olivat vahan semmosia saatajia, etta ei ne vamaan itekkaan tienny. Niitten kanssa sit ajettiin riksoilla perajalkeen kohti bussiasemaa Rajkotissa. Aamu oli taas ihan syvalta. Ihan hajalla kiireella ulos bussista ja ne riksakuskit heti kimpussa. Venailtiin sit yhdessa noitten Israelilaisten kanssa bussia kohti Unaa.
Bussimatka Unaan piti kestaa viisi tuntia. Eihan se ihan niin nopeasti mennyt. Kaheksan tuntia istuttiin taaimmaisissa penkeissa ja voitte arvata, kun ajetaan pienia Intialaisia teita vanhalla romulla ja istutaan ihan takana, etta millasta kyyti oli. Lisa bonuksena meilta puuttui myos ikkunat ja tiet olivat paikoitellen niin kapeita, etta oksat heitti hyvia iskuja.. Jarkyttava matka. Toisaalta saatiinpa matkustaa paikallisten kanssa ja nahda miten ne joutuu matkansa hoitamaan. Ei sita kovin usein tulis esimerkiksi Oulussa kaytya, jos meilla olisi samanlaiset tiet 211km ja 8 tuntia! Miettikaa kaheksan tuntia, hahaha. Nojoo..
Unasta ajeltiin siksalla sit Diuhun ja Israelilaiset ei ainakaan osannu yhtaan tinkia hinnasta. Sopivat heti ensimmaisen kuskin kanssa kyydin ja just siihen hintaa mita se halus. Aateltiin kumminkin hypata saman riksan kyytiin, kun kahestaan kyyti olisi kumminkin tullut kalliimmaksi. Perilla rinkat kantoon ja majapaikan etsintaan. Lahdettiin etsimaan yhta ennalta katsottua paikkaa minne ei kumminkaan saatu soitettua, kun eivat vastanneet. Paikka oli vanha kirkko Sao Tome. Siella ylakerrassa nyt sit nukutaan se aika kun taalla Diussa ollaan tilaa kun oli ja paikkakin ihan hyva, vaikka aluks ei saatu suihkusta tulemaan vetta ja epailytti viittiiko olla useampaa yota. Paikka oli ihan uskomattoman vaikea loytaa, kun ei ollut mitaan kylttia missaan ja ei oltu ihan varmoja ollaanko oikeassa paikassa edes.
Diuhun tultiin ihan vaan ottamaan rennosti ja taalla ei ole paljon sen kummempia. Sita tassa nyt sit on tullut tehtya. Ollaan syoty ja kavelty rannoilla, otettu aurinkoa ja uitu ja juhlittu. Tiistai iltana otettiin parit Kingfisherit baarista Take Awayna mukaan hotellille ja kelailtiin siina "terassilla" istuessa, etta tatahan sen pitais olla.. Viela yhdet kaytiin ottamassa baarissa myos ja tavattiin sit aikaisemmin paivalla juttelemaan tulleen Turkulaisen reissaajan ja sen kaksi Kanadalaista kaveria joihin oli tormanny. Hetken aikaa juteltiin niitten kans siina baarin ulkopuolella ja sit ne onnistu katoamaan ja paatettiin, etta nyt lahetaan kylla nukkumaan.
Rannat taalla on alyttoman mahtavia. Kuumankostea ilmasto, vesi on lahemmas 30asteista varmaan tai lampimampaakin ehka ja rannoilla ei ole tyyliin ketaan. Saa vaan valita, etta mihin haluaa ittensa milloinkin laittaa. Siis ihmisia on kylla rannalla, mutta ihan toisella tavalla, kuin jossaki turistirysa kohteissa. Hyva nain, sellaisess paikassa tuskin edes viihtyisi.
Keskiviikko iltana rantailun ja uimisen jalkeen haettiin oluet taas Take Awayna ja alettiin sit valmistua grillibileisiin, johon paikan pitaja meidat kutsui. Aluksi naytti aika hiljaiselta, mutta kun oltiin oluet juotu ja mentiin alas, niin paikalla oli tyyliin kaikki lansimatkaajat Diu Townista. Ruoka oli hyvaa ja oli oikeen mukavaa jutella muitten reissajien kanssa. Israelilaiset oli myos loytany paikalle, mutta ne ei syomaan jaanyt. Olivat majoittautuneet tyyliin jonkun sikafarmin taakse ja sanoivat, etta olisivat vain yhden yon lisaa Diussa(hulluja). Vahan overiks meni ruuan jalkeen sitten, kun yks ranskalainen tyyppi alko oikeen urakalla tarjoamaan rommikolaa ja yolla katselin sit hetken vetta "posliinimaljassa". Aamulla krapula ja aikalailla vahvasti vakuuttuneena, etta ei musta enaa ole juomaan. Ei se ole edes kivaa. Paljon kivempaa seurustella ihmisten kanssa selvinpain ja ei edes tule sitten huonoa oloa tai krapulaa. Taidan rajoittaa vastedes juomisen pariin olueeseen vain, mutta taysin absolutiksi en nyt jaksa kumminkaan alkaa. Joskus on kumminkin kiva juoda muutama olut tai vahan viinia.
Tanaan on sit tosiaan ollu aika vetela paiva, kun eilinen painaa. Mutta kannattihan niihin grillibileisiin ehdottomasti menna. Hyvaa ruokaa ja mielenkiintoisia ihmisia. Vahan tosiaan jututettiin myos paikan pitajaa Georgea, joka on kristitty ja ei tykkaa salmiakista, hehe. Salmiakkikossusta se vaitti kumminkin tykkaavansa, kun laitettiin sille vahan maistiaista. Hauska tyyppi, vaikka oli kylla aika hyvissa. Tossa ennen tanne tuloa kaytiin yhdessa pienessa paikassa syomassa ja syotiin jotakin kalaa, joka oli aivan sairaan hyvaa! Elany tassa melkeen koko reissun kasviksilla. Kalaa kun sai niin oli ihan innoissaan. Grillibileissakin oli kylla kalaa, mutta jotenkin tanaan vasta oli tarinoissa siita.
Diu on kylla sellainen mesta, etta ihmettelee ettei se ole suositumpi kuin mita on. Rakennukset on kauniita (verrattuna muuhun Intiaan) ja kadut siisteja. Ihmiset taalla on kans ihan erilaisia, kuin muissa paikoissa missa ollaan oltu. Taalla kun joku tulee juttelemaan, niin ne vaan haluaa jutella hetken ja kysella mistapain on jne. Muualla on aina tullut hetken paasta sit jotaki tyyliin, etta veljen vaimon serkulla on hyvahalpahuonejokaonparempikumihinsaootmenossa ja sit ne pirun huutelut, hahaha: kylla herra, riksamihinmennaan, something to smoke sir, Marijuana!, Vainkatsomaanmitaaneitarviostaa(niin varmaan) ja se MAIFREEEN:D! Mutta taalla siis asia ei ole silla tavalla. Taalla on aika paljon kumminkin paikallisia reissussa, kun ollaan satuttu tanne juuri Divalin aikaan eli Intialaisten(Hindujen) Uudeksi Vuodeksi. Raketteja on ollut taivaan taydelta jo monena iltana, mut eilen taisi olla se paapaiva kumminkin. Moni onkin tullut ihan vain ottamaan kadesta ja sanonut hello ja Hapi Njyy jeer tai vastaavaa.
Pitais tasta nyt raahautua nukkumaan, etta jaksaa nousta aikaisin ylos huomenna, kun suunniteltiin skoottereiden vuokrausta ja saaren kiertamista huomiselle. Siita tulee varmasti mukavaa, kunhan muistaa ajaa oikealla(siis vasemmalla) puolella tieta ja varovasti.
maanantai 27. lokakuuta 2008
Pushkar - Udaipur
Paiva 9 & 10 26.10
Lahto Pushkarista meni nappiin tai ainakin melkein. Poika jonka piti meidat noutaa hotellilta ei koskaan tullutkaan, mutta saatiin hyvat ohjeet isannaltamme ja loytyihan se "asema" melko vaivattomasti. Sit oudon pitkalta tuntuva kumppuinentie Ajmeriin. Taidettiin ajaa vahan eri reittia, kuin tulessa. Ajmerissa matkanjarjestaja hommasi meille riksan, jonka myos maksoi. Todella hyvin hoidettu kaikki ja suhteellisen edullistakin. 250 Rs matka Pushkarista Ajmeriin ja sleeprilla Udaipuriin. Mut ei kaikki kumminkaan sujunut ihan nappiin sitten. Hypattiin ulos riksasta ja meita pyydettiin odottamaan "pysakilla" kunnes meidan bussi tulisi. Odotus aikaa noin puoli tuntia. Vahan myohemmin siina tuli yks tyyppi sanomaan, etta meidan bussi on toisella puolella tieta. Mentiin sinne kaivettiin liput esiin, lastattiin rinkat ja noustiin bussiin. Perus sleeperi majottauduttiin ja tehtiin olo "kotoisaksi". Hetken kuluttua meidan luukulle koputettiin ja sanottiin, etta wrong buss.. Kelattiin hetki etta mita v****a ja noustiin bussista. Saatiin kumminkin rinkat ja maksamamme sailytys maksu takaisin. Oma bussi sit loytyi kumminkin ja ihan ok se oli, vaikka sanky olikin ihan hiekkainen. Pahempikin olisi voinut olla. Yo meni hyvin ja nukuttuakin tuli. Kai naihin jo alkaa tottumaan.
Aamuyosta noin puoli kuudelta saavuimme Udaipuriin. Flunssa, vasy, yleinen hajoamisfiilis.. Pakko vetaa rooki ja kelailla. Vieressa riksaseta kauppaa kyytia, mutta ei jaksa meita paljon hairita. Meista taisi nakya, etta ei kannata liikoja vaivata, hahaha. Kaivettiin siina sit hotellin nimi (ei ihan mikaan helpoin asia, nimi oli ihan pirun pitka:). Kyyti sinne 5 kybaa. Ei mikaan halpa, mutta eihan sita nyt oikeasti jaksanu siina alkaa valittamaankaan. Riksaseta haukkui meidan guest housen isantaa pahaksi mieheksi ja koitti kaupata jotain 80 rupian huoneita. Sanottiin kumminkin, etta me halutaan tanne ainakin katsomaan. Paikka oli hyva (meidan mittapuulla) ja halpa (200 rahaa/yo eli n. 1,60eukkoa per larvi).
Levattiin tuolla hetki ja sit katolle kuvaamaan White Lake Palcea, jossa on kuvattu James Bondin Octopussy elokuvasta osa. Palatsi ehdottomasti nakemisen arvoinen. Me ei sisalle sinne menna, mutta tuolta meidan Guest Housen katolta saatu ihan hyvia kuvia. Kuumeinen olo ja yleinen hapotus koko paivan, mutta kierreltiin kumminkin kaupunkia ja kaytiin syomassa Lotus Cafessa. Perus mattoa, maha tayteen, mutta ei erityisen hyvaa.
Illalla kaytiin viela valokuvaamassa rannalla heijastuksia ja kun taalla on jotkut festivaalit juuri samana iltana kun taalla satutaan olemaan, niin saatiin myos ilotulitteista nauttia. Ihan venetsialaiset tuli mieleen. Kadut koristeltu hienosti ja varikkaat lamput loivat aika mahtavan tunnelman. Loydettiin yksi mesta myos mista sai paikallista likoori juomaa Durua, joka sisaltaa sahramia, masalaa ja anista. Ihan kamalan makuista oli, mutta tulipahan sekin koettua, hahaha. Hotellille takaisin tultua mittasin kuumeen, kun oli niin happo olo. Olihan tuota lampoa 37,5 naytti mittari. Ihan kuollut olo ja simahdin sangylle vaatteet paalla..
Aamulla parempi olo ja suihkun jalkeen pakkaukset ja kattoterassille nauttimaan kevyt aamupala. Teeta ja paahtoleipaa juustolla.. Ihan hyvin jarjestivat myos meille laukkujen saylytyksen ja sanoivat viela, etta jos on tarvetta, niin voidaan levata siina huoneessa mihin laukut jatettiin, ystavallista. Majapaikan ihmiset muutenkin todella ystavallisia, vaikka kielitaito hieman rajoittaa heidan kanssaan kommunikointia.
Tanaan viela kaydaan vahan tekemassa loytoja ja ehka tutustumassa Rajastanin suurimpaan palatsiin. Toivottavasti olo pysyy hyvana, niin jaksais matkan Diuhun paremmin. Bussi lahtee kymmenelta illalla ja perilla olemme Rajkotissa joskus aamulla..
Lahto Pushkarista meni nappiin tai ainakin melkein. Poika jonka piti meidat noutaa hotellilta ei koskaan tullutkaan, mutta saatiin hyvat ohjeet isannaltamme ja loytyihan se "asema" melko vaivattomasti. Sit oudon pitkalta tuntuva kumppuinentie Ajmeriin. Taidettiin ajaa vahan eri reittia, kuin tulessa. Ajmerissa matkanjarjestaja hommasi meille riksan, jonka myos maksoi. Todella hyvin hoidettu kaikki ja suhteellisen edullistakin. 250 Rs matka Pushkarista Ajmeriin ja sleeprilla Udaipuriin. Mut ei kaikki kumminkaan sujunut ihan nappiin sitten. Hypattiin ulos riksasta ja meita pyydettiin odottamaan "pysakilla" kunnes meidan bussi tulisi. Odotus aikaa noin puoli tuntia. Vahan myohemmin siina tuli yks tyyppi sanomaan, etta meidan bussi on toisella puolella tieta. Mentiin sinne kaivettiin liput esiin, lastattiin rinkat ja noustiin bussiin. Perus sleeperi majottauduttiin ja tehtiin olo "kotoisaksi". Hetken kuluttua meidan luukulle koputettiin ja sanottiin, etta wrong buss.. Kelattiin hetki etta mita v****a ja noustiin bussista. Saatiin kumminkin rinkat ja maksamamme sailytys maksu takaisin. Oma bussi sit loytyi kumminkin ja ihan ok se oli, vaikka sanky olikin ihan hiekkainen. Pahempikin olisi voinut olla. Yo meni hyvin ja nukuttuakin tuli. Kai naihin jo alkaa tottumaan.
Aamuyosta noin puoli kuudelta saavuimme Udaipuriin. Flunssa, vasy, yleinen hajoamisfiilis.. Pakko vetaa rooki ja kelailla. Vieressa riksaseta kauppaa kyytia, mutta ei jaksa meita paljon hairita. Meista taisi nakya, etta ei kannata liikoja vaivata, hahaha. Kaivettiin siina sit hotellin nimi (ei ihan mikaan helpoin asia, nimi oli ihan pirun pitka:). Kyyti sinne 5 kybaa. Ei mikaan halpa, mutta eihan sita nyt oikeasti jaksanu siina alkaa valittamaankaan. Riksaseta haukkui meidan guest housen isantaa pahaksi mieheksi ja koitti kaupata jotain 80 rupian huoneita. Sanottiin kumminkin, etta me halutaan tanne ainakin katsomaan. Paikka oli hyva (meidan mittapuulla) ja halpa (200 rahaa/yo eli n. 1,60eukkoa per larvi).
Levattiin tuolla hetki ja sit katolle kuvaamaan White Lake Palcea, jossa on kuvattu James Bondin Octopussy elokuvasta osa. Palatsi ehdottomasti nakemisen arvoinen. Me ei sisalle sinne menna, mutta tuolta meidan Guest Housen katolta saatu ihan hyvia kuvia. Kuumeinen olo ja yleinen hapotus koko paivan, mutta kierreltiin kumminkin kaupunkia ja kaytiin syomassa Lotus Cafessa. Perus mattoa, maha tayteen, mutta ei erityisen hyvaa.
Illalla kaytiin viela valokuvaamassa rannalla heijastuksia ja kun taalla on jotkut festivaalit juuri samana iltana kun taalla satutaan olemaan, niin saatiin myos ilotulitteista nauttia. Ihan venetsialaiset tuli mieleen. Kadut koristeltu hienosti ja varikkaat lamput loivat aika mahtavan tunnelman. Loydettiin yksi mesta myos mista sai paikallista likoori juomaa Durua, joka sisaltaa sahramia, masalaa ja anista. Ihan kamalan makuista oli, mutta tulipahan sekin koettua, hahaha. Hotellille takaisin tultua mittasin kuumeen, kun oli niin happo olo. Olihan tuota lampoa 37,5 naytti mittari. Ihan kuollut olo ja simahdin sangylle vaatteet paalla..
Aamulla parempi olo ja suihkun jalkeen pakkaukset ja kattoterassille nauttimaan kevyt aamupala. Teeta ja paahtoleipaa juustolla.. Ihan hyvin jarjestivat myos meille laukkujen saylytyksen ja sanoivat viela, etta jos on tarvetta, niin voidaan levata siina huoneessa mihin laukut jatettiin, ystavallista. Majapaikan ihmiset muutenkin todella ystavallisia, vaikka kielitaito hieman rajoittaa heidan kanssaan kommunikointia.
Tanaan viela kaydaan vahan tekemassa loytoja ja ehka tutustumassa Rajastanin suurimpaan palatsiin. Toivottavasti olo pysyy hyvana, niin jaksais matkan Diuhun paremmin. Bussi lahtee kymmenelta illalla ja perilla olemme Rajkotissa joskus aamulla..
lauantai 25. lokakuuta 2008
Pushkar
Paiva 8 25.10
Koomainen yo takana ja aamusta heti suihkuun ja pakkaamaan tavaroita. Huoneen luovutus yhdeltatoista. Ei oikeen houkuttanut hirveesti, kun olotila ihan persiista. Laakkeita vaan liiviin, kunnon coktaileja vedettiin. Mentiin sit katolle syomaan ja pizzaa vedettiin molemmat. Aleksi halusi jotaki kiinteempaa ja ma vaan halusin pizzaa. Enhan ma tosiaan koskaan pizzasta ole pitanyt. On kumminkin tullut ihan kiitettavasti syotya paikallista ruokaa ja yksinkertaisesti tekee jo valilla vahan mieli jotakin vahemman mausteista ja normaalin nakoista ruokaa.
Ruuan jalkeen lahdettiin sitten kavelemaan kaupungille ja kohteena oli hindujen Brahma temppeli. Niin no eipa nuo niitten temppelit mitaan kummosia ole ja ihan suoraan sanottuna koko uskonto tuntuu olevan ihan pelkkaa rahastusta. Suurista uskonnoista varmasti tama on se jossa kaytetaan eniten hyvaksi tietamattomia ihmisia. Todella royhkeaa toimintaa ja taitaa olla viimeinen temppeli missa reissun aikana Aleksin kanssa kaydaan. Ei meita nyt talla kertaa kusetettu, kun osattiin sanoa vastaan. Mutta jo se etta ne yrittaa arsyttaa aivan suunnattomasti. Miettikaa nyt tilanne, jossa joku tyyppi kirkon ovella ottaa suo kadesta kiinni ja heittaa siihen kukkia ja alkaa selittamaan, etta tama kukka pitaa jattaa vaikka kirkon portille ja jos jatat sen siihen, niin "saat" sitten lahjoittaa sille rahaa.. Luulisi etta noista teoista syntyy seuraavassa elamassa sontakarpasena. Ilmeisesti ne teot eivat kumminkaan ole kaikkien mielesta pahoja tekoja. Vuodattelenpas nyt tuota. Se on vain arsyttavaa ja ku on muutenki niin hajalla, niin se arsyttaa kaksinverroin..
Tanaan ei varmaan tassa muuta tule sitten tehtya tai siis mitaan sen suurempia. Hotellille haluis jo menna istumaan ja vaikka juomaan Limcaa, jota virheellisesti tilasin eilen. Kutsuin sita limsaks ja hauskaahan siita tuli ja totesin sitten vain, etta almost right :D Kohtuu hyvin tassa kumminkin on jaksanu vaikka on ihan kylla paskana. Toivottavasti nama nappien nappailut auttaa.. Just heitin tossa jotakin paikallista duactin korviketta nassuun. Jaksais yon bussissa, vaikka vahan paremmin noitten avulla. Huomenna ollaankin sit jo Udaipurissa..
Tassa tamankertainen vuodatus.....
Koomainen yo takana ja aamusta heti suihkuun ja pakkaamaan tavaroita. Huoneen luovutus yhdeltatoista. Ei oikeen houkuttanut hirveesti, kun olotila ihan persiista. Laakkeita vaan liiviin, kunnon coktaileja vedettiin. Mentiin sit katolle syomaan ja pizzaa vedettiin molemmat. Aleksi halusi jotaki kiinteempaa ja ma vaan halusin pizzaa. Enhan ma tosiaan koskaan pizzasta ole pitanyt. On kumminkin tullut ihan kiitettavasti syotya paikallista ruokaa ja yksinkertaisesti tekee jo valilla vahan mieli jotakin vahemman mausteista ja normaalin nakoista ruokaa.
Ruuan jalkeen lahdettiin sitten kavelemaan kaupungille ja kohteena oli hindujen Brahma temppeli. Niin no eipa nuo niitten temppelit mitaan kummosia ole ja ihan suoraan sanottuna koko uskonto tuntuu olevan ihan pelkkaa rahastusta. Suurista uskonnoista varmasti tama on se jossa kaytetaan eniten hyvaksi tietamattomia ihmisia. Todella royhkeaa toimintaa ja taitaa olla viimeinen temppeli missa reissun aikana Aleksin kanssa kaydaan. Ei meita nyt talla kertaa kusetettu, kun osattiin sanoa vastaan. Mutta jo se etta ne yrittaa arsyttaa aivan suunnattomasti. Miettikaa nyt tilanne, jossa joku tyyppi kirkon ovella ottaa suo kadesta kiinni ja heittaa siihen kukkia ja alkaa selittamaan, etta tama kukka pitaa jattaa vaikka kirkon portille ja jos jatat sen siihen, niin "saat" sitten lahjoittaa sille rahaa.. Luulisi etta noista teoista syntyy seuraavassa elamassa sontakarpasena. Ilmeisesti ne teot eivat kumminkaan ole kaikkien mielesta pahoja tekoja. Vuodattelenpas nyt tuota. Se on vain arsyttavaa ja ku on muutenki niin hajalla, niin se arsyttaa kaksinverroin..
Tanaan ei varmaan tassa muuta tule sitten tehtya tai siis mitaan sen suurempia. Hotellille haluis jo menna istumaan ja vaikka juomaan Limcaa, jota virheellisesti tilasin eilen. Kutsuin sita limsaks ja hauskaahan siita tuli ja totesin sitten vain, etta almost right :D Kohtuu hyvin tassa kumminkin on jaksanu vaikka on ihan kylla paskana. Toivottavasti nama nappien nappailut auttaa.. Just heitin tossa jotakin paikallista duactin korviketta nassuun. Jaksais yon bussissa, vaikka vahan paremmin noitten avulla. Huomenna ollaankin sit jo Udaipurissa..
Tassa tamankertainen vuodatus.....
perjantai 24. lokakuuta 2008
Agra-Ajmer-Pushkar
Paiva 7&8 23.10 Ajmer-Pushkar
Yo vietettiin sitten bussissa matkalla kohti Ajmeria. Mahtava parisanky meilla olikin. Lahto Agrasta kesti tyyliin kaks tuntia ja hajotti aikalailla. Sangyt oli ylhaalla ja voitte kuvitella, etta lammin oli. Myohemmin tuli sitten kylma, kun bussissa veti ihan sairaasti ja oli ensin hionnut. No joo matka meni muuten hyvin ja sai vahan nukutuksikin(ilmeisesti olin edellisessa blogimerkinnassa matkalla vahan vaaraan paikkaan:).
Aamulla Ajmerissa oltiin ihan pihalla ja ihmeteltiin, etta joko me ollaan perilla. Oltiinhan me. Laukkuja ja muuta tavaraa hoitanut poika alkoi jo meihin hermostumaan ja totesi, etta: "You have to leave now". Laukut kantoon ja riksakuskien ja muiden Ystavien armoille. Juuri heranneena, puoli nukuksissa ja artyyneena ei ihan mitaan hauskinta puuhaa. Lahdettiin kavelemaan kohti paikallisbussiasemaa. Se olisi ollut suoraan meidan bussin vieressa toisella puolen tieta, mutta ne riksakuskit sai meidat hamaantymaan ja kaveltiin turhaan lenkki ja palattiin sit takaisin ja noustiin bussiin kohti Pushkaria. Saatiin istumapaikat, mun rinkka oli sylissa ja tunnelma muutenkin tiivis. Aleksi alkoi jo tuolloin oireilemaan flunssan kanssa ja valitti kurkkukipua. Mulle se tuli vasta myohemmin.
Pushkarissa taas pienta harhailua, mutta loytyihan se Pink Floyd Cafe et Hotel lopulta. Olin hieman skeptinen koko mestaan, mutta Aleksi halusi sinne ja onneksi halusikin. Paikassa on aivan mahtava kattoterassibaari ja siella onkin tullut nyt istuttua kiitettavan paljon. Taalla Pushkarissa ollaan otettu ihan iisisti. Ei ollut edes mitaan suunnitelmia mita halutaan nahda. Itse kaupunki on se nahtavyys pyhine jarvineen ja valkoisine tempeleineen. Gandhin tuhkat on muun muassa ripoteltu tuohon kaupungin keskella olevaan pyhaan jarveen.
Kaupunki on pieni, vain n.25 000 asukasta ja se nakyy katukuvassa. Paljon siistimpaahan taalla on, kuin isoissa kaupungeissa ja melutaso on ihan toista luokkaa. Sopiva paikka vahan rauhottua (ja sairastella:(). Toivottavasti huomiseksi hellittaa, kun lahdetaan jatkamaan matkaa kohti Udaipuria. Kurkkukipu eilen oli ihan posketon ja tanaan on oikeen rakatauti ja nessua kuluu paattomasti. Onneksi kumminkin sattui taalla sairastumaan ja on voinut nama ekat sairastelu paivat ottaa ihan rennosti vaan.
Huomenna bussi lahtee vasta illalla ja jos viela on ikava olo, niin otetaan ja ollaan tuolla katolla sitten vaan, saa nahda. Tanaan kaytiin kumminkin tuossa viereisessa basaarissa vahan kattomassa ja ostin paidan ja housut ja onhan naita paljon kevyempi kayttaa. Naytan nyt ihan joltain Abulta. Tasta kirjottamisesta nyt oikeen mitaan tahdo tulla, ku ajatuksia ei oikeen saa koottua. Tulee tammosta sekavaa polinaa vaan..
Eilen loydettiin yhdesta pikkupaikasta kiinalaista tupakkaa ja se on ihan mielettoman hyvaa. Paljonhan siina on tervaa, mutta niin kuin Aleksi totesi: "kylla kiinalaiset osaa". Istuttiin sitten illalla katolla ja polteltiin kiinalaista tupakkaa ja juotiin Chaita, johon me molemmat ollaan tykastytty. Vieressa italialainen pariskunta poltteli hajusta paatellen vahan tujumpaa sorttia. En itse kylla taalla rupeis, kun taalla on aika isot rangaistukset, jos karahtaa. Suoraan vankilaan vaan. Tuo paikka on aika rento kumminkin tuon asian suhteen ja niilta sita myos saa ostaa, jos haluaa(everything you want we can get). Myos olutta niilla on, vaikka sekin on taalla pyhassa kaupungissa kielettya.
eipa tassa talla kertaa nyt flunssa huuruissa jaksa enempia kirjottaa. Haluis vaan juomaan jotakin ja niistamaan niistamaan, kunnes nena olisi ihan tyhja :P
Yo vietettiin sitten bussissa matkalla kohti Ajmeria. Mahtava parisanky meilla olikin. Lahto Agrasta kesti tyyliin kaks tuntia ja hajotti aikalailla. Sangyt oli ylhaalla ja voitte kuvitella, etta lammin oli. Myohemmin tuli sitten kylma, kun bussissa veti ihan sairaasti ja oli ensin hionnut. No joo matka meni muuten hyvin ja sai vahan nukutuksikin(ilmeisesti olin edellisessa blogimerkinnassa matkalla vahan vaaraan paikkaan:).
Aamulla Ajmerissa oltiin ihan pihalla ja ihmeteltiin, etta joko me ollaan perilla. Oltiinhan me. Laukkuja ja muuta tavaraa hoitanut poika alkoi jo meihin hermostumaan ja totesi, etta: "You have to leave now". Laukut kantoon ja riksakuskien ja muiden Ystavien armoille. Juuri heranneena, puoli nukuksissa ja artyyneena ei ihan mitaan hauskinta puuhaa. Lahdettiin kavelemaan kohti paikallisbussiasemaa. Se olisi ollut suoraan meidan bussin vieressa toisella puolen tieta, mutta ne riksakuskit sai meidat hamaantymaan ja kaveltiin turhaan lenkki ja palattiin sit takaisin ja noustiin bussiin kohti Pushkaria. Saatiin istumapaikat, mun rinkka oli sylissa ja tunnelma muutenkin tiivis. Aleksi alkoi jo tuolloin oireilemaan flunssan kanssa ja valitti kurkkukipua. Mulle se tuli vasta myohemmin.
Pushkarissa taas pienta harhailua, mutta loytyihan se Pink Floyd Cafe et Hotel lopulta. Olin hieman skeptinen koko mestaan, mutta Aleksi halusi sinne ja onneksi halusikin. Paikassa on aivan mahtava kattoterassibaari ja siella onkin tullut nyt istuttua kiitettavan paljon. Taalla Pushkarissa ollaan otettu ihan iisisti. Ei ollut edes mitaan suunnitelmia mita halutaan nahda. Itse kaupunki on se nahtavyys pyhine jarvineen ja valkoisine tempeleineen. Gandhin tuhkat on muun muassa ripoteltu tuohon kaupungin keskella olevaan pyhaan jarveen.
Kaupunki on pieni, vain n.25 000 asukasta ja se nakyy katukuvassa. Paljon siistimpaahan taalla on, kuin isoissa kaupungeissa ja melutaso on ihan toista luokkaa. Sopiva paikka vahan rauhottua (ja sairastella:(). Toivottavasti huomiseksi hellittaa, kun lahdetaan jatkamaan matkaa kohti Udaipuria. Kurkkukipu eilen oli ihan posketon ja tanaan on oikeen rakatauti ja nessua kuluu paattomasti. Onneksi kumminkin sattui taalla sairastumaan ja on voinut nama ekat sairastelu paivat ottaa ihan rennosti vaan.
Huomenna bussi lahtee vasta illalla ja jos viela on ikava olo, niin otetaan ja ollaan tuolla katolla sitten vaan, saa nahda. Tanaan kaytiin kumminkin tuossa viereisessa basaarissa vahan kattomassa ja ostin paidan ja housut ja onhan naita paljon kevyempi kayttaa. Naytan nyt ihan joltain Abulta. Tasta kirjottamisesta nyt oikeen mitaan tahdo tulla, ku ajatuksia ei oikeen saa koottua. Tulee tammosta sekavaa polinaa vaan..
Eilen loydettiin yhdesta pikkupaikasta kiinalaista tupakkaa ja se on ihan mielettoman hyvaa. Paljonhan siina on tervaa, mutta niin kuin Aleksi totesi: "kylla kiinalaiset osaa". Istuttiin sitten illalla katolla ja polteltiin kiinalaista tupakkaa ja juotiin Chaita, johon me molemmat ollaan tykastytty. Vieressa italialainen pariskunta poltteli hajusta paatellen vahan tujumpaa sorttia. En itse kylla taalla rupeis, kun taalla on aika isot rangaistukset, jos karahtaa. Suoraan vankilaan vaan. Tuo paikka on aika rento kumminkin tuon asian suhteen ja niilta sita myos saa ostaa, jos haluaa(everything you want we can get). Myos olutta niilla on, vaikka sekin on taalla pyhassa kaupungissa kielettya.
eipa tassa talla kertaa nyt flunssa huuruissa jaksa enempia kirjottaa. Haluis vaan juomaan jotakin ja niistamaan niistamaan, kunnes nena olisi ihan tyhja :P
keskiviikko 22. lokakuuta 2008
Jaipur - Agra
Paiva 5 21.10
Aikainen heratys aamulla. Rinkat selkaan hotelli maksuun ja tarkistamaan josko olisi nyt sitten varaus kunnossa. Ei ollut.. Saadetaan se myohemmin matkalla. Rinkat kantoon ja kohti bussiasemaa. Onneksi oli kumminkin vain lyhyt matka ja paikka tiedosssa. Laiturin kanssa vahan ongelmia, mutta helpostihan se loytyi kumminkin. Ihan jarkevan nakonen bussi. Olihan se nyt tietty vahan kalliimpikin. Ilmastointi bussissa oli hyva. Oikeastaan liiankin hyva. Tiet Jaipurin ja Agran valilla ihan hyvat myos, mutta paljon tietoita ja siltojen parannus toita. Ihan hieno reissu. Yksi tauko pidettiin matkalla.
Perilla sit alettiin saatamaan sita hotellia. Aleksi kaivoi hotellin numeron esille johon se oli lahettanyt mailia ja nappailin sen kannykkaan (oli muuten vaara paikka :) sinne ei mitaan mailia oltu edes lahetetty). Siella vastasi ensiksi aika huonoa englantia puhuva tyyppi, mutta ilmeisesti tuli toinen puhelimeen (linja oli huono) ja sanoi, etta booking is okay (vaikka eihan meilla siella edes mitaan ollut:). Riksalla sitten vain sinne helposti.. Kaksi huonetta katottiin ja jalkimmainen otettiin. Se oli halvempi ja kolkompi, mutta ihan tarpeeksi hyva meille yhdeksi yoksi. Kyllahan sita nyt yhden kylman suihkun voi ottaa helposti. Tuli ihan vakisin mieleen sanat: Freekin', cold ja shower seka low-pressure, shower.. hahaha fiilista:)
Otettiin hotellilla hetki lepia ja suunniteltiin pikkasen tulevia paivia. Katsottiin suunnilleen mita ehditaan, jos kaikki menee hyvin. Aika tiukkaahan tama ravaaminen tulee olemaan, mutta Diussa otetaan vahan rennommin sitten, jos sinne asti paastaan. Paatettiin lahtea kavelemaan kohti Agra Fortia. Pakkohan siella on kayda ainakin ulkopuolella katsomassa. Naky oli niin huikea, etta paatettiin menna myos sisalle. Itseasiassa men aika tiukoille, kun lipun myynti loppuu puoli tuntia ennen auringon laskua ja just ehdittiin kiertaa paikka. Oltiin aivan loistavaan aikaan paikalla. Valaistus oli hieno, kun aurinko on laskemaisillaan. Ehdottomasti nakemisen arvoinen mesta! Toivottavasti kuvat onnistui hyvin. Sit takaisin hotellille riksalla. Aleksi osti matka shakin, kun myyja pudotti sen ensin 10sta eurosta johonkin 400 rahaan ja sit lopulta siis 100 rahaan. Illalla kaytiin viela syomassa. Tilattiin ruoka kattoterassille ja ruokaa odotellessa kajahti ilmoille rukouskutsu minareetista. Hieno tunnelma oli. Ruoka oli myos hyvaa, mutta paikalliseen tapaan tulista.
Paiva 6 22.10
Aikainen heratys taas. Haluttiin aamulla heti paasta nakemaan Taj Mahal ennen kuin pahimmat ruuhkat alkaa. Saihan sinne kylla jo aamusta jonottaa, mutta ei ollut ihan mahdoton kumminkaan. Aivan alyttoman upea se kylla sitten olikin. Kauniimpi kuin kuvissa ja voi vain kuvitella milta se on nayttanyt joskus kauan sitten, kun se rakennettiin. Valkoinen marmori on mielettoman kaunista ja aamun valossa ja auringon hiljalleen noustessa se alkaa valonsateissa suorastaan loistamaan. Minareetit olivat hauskasti ulos pain kallellaan ja loivat mielenkiintoisen vaikutelman. Ajankohta vierailla Taj Mahalissa aamulla on myos siksi hyva, kun suihkulahteita ei viela ole laitettu paalle. Silloin pystyy ottamaan kuvia, joissa nakyma peilautuu hienosti suihkulahteista. Kuvat nayttivat onnistuneen ihan hyvin, mutta sen nakee sitten myohemmin vasta. Tama oli kylla semmoinen paikka, etta jos mahdollisuus suodaan, niin kannattaa ehdottomasti kayda katsomassa samoin kuin Agra Fort.
Huone piti sitten jo luovuttaa jo kymmenelta, mutta onneksi laukut sai jattaa sinne viela siksi aikaa, kunnes lahdetaan bussiasemalle ja kohti Pushkaria. Liput hoitui myoskin vaivattomasti. Eilen jo kaytiin kyselemassa ja myyja pyysi tulemaan tomorrow uudestaan, kun ei tiennyt meneeko bussi. Menihan se. Eli Jaimeriin sleeperi 8pm perilla joskus seitseman aikaan aamulla eli tuleepas sit koettua tamakin. Luultavasti viela kylla uudestaankin, jos ei nyt ihan hullua menoa ole sitten.
Paatettiin lahtea lippujen oston jalkeen ostamaan shaalit yoksi. Riksalla mentiin ja niin en sit tieda tuliko maksettua liikaa, mutta tulipahan ainakin ostettua sellainen ja jotakin tuliaisia myos. Riksakuski ihan asiallinen, vaikka ottikin aika paljon hintaa;) Nyt sit istutaan tassa iWayssa ja kirjotellaan blogeja, kun tuota aikaa on viela ennen bussin lahtoa ja eipa tassa enaa ole mitaan mita halutaan nahda taalta. Syomassa kaydaan varmaan ja ostetaan evaita. Matka kun kestaa yli kymmenen tuntia.
Mahtavat fiilikset jatkuu aina vain ja positiivisesti olen yllattynyt koko ajan kaikesta. Odotin pahempaa saatoa matkojen kanssa ja ongelmia, mutta eipa nyt aleta manailemaan. Toivotaan, etta positiiviset yllatykset jatkuvat ja intensiivinen Intia jaksaa innostaa koko matkan ajan. Kieltamatta autojen torvien soitto kay valilla korviin, mutta valista sita ei edes huomaa. Matkaseura on loistavaa ja tullaan Aleksin kanssa hyvin toimeen eli ei paremmin voisi menna. Luultavasti jossakin vaiheessa kuumetaan kylla toisiimme ja siita ollaanki jo etukateen puhuttu, mutta toistaiseksi kumpikin on jaksanut toisiaan sietaa;) Repeiltya tulee valilla ihan oudoille asioille ja huumori on pysynyt hyvana. Kai me sit vaan ymmarretaan toisten lappaa ollaanhan me jo kauan tunnettu.
Fiilistely jatkuu ja aamulla heratessa ollaankin sitten jo Jaimerissa (tieda sitten saadaanko nukuttua matkalla). Ihme kylla Suomeakin on jo vahan ikava..
Aikainen heratys aamulla. Rinkat selkaan hotelli maksuun ja tarkistamaan josko olisi nyt sitten varaus kunnossa. Ei ollut.. Saadetaan se myohemmin matkalla. Rinkat kantoon ja kohti bussiasemaa. Onneksi oli kumminkin vain lyhyt matka ja paikka tiedosssa. Laiturin kanssa vahan ongelmia, mutta helpostihan se loytyi kumminkin. Ihan jarkevan nakonen bussi. Olihan se nyt tietty vahan kalliimpikin. Ilmastointi bussissa oli hyva. Oikeastaan liiankin hyva. Tiet Jaipurin ja Agran valilla ihan hyvat myos, mutta paljon tietoita ja siltojen parannus toita. Ihan hieno reissu. Yksi tauko pidettiin matkalla.
Perilla sit alettiin saatamaan sita hotellia. Aleksi kaivoi hotellin numeron esille johon se oli lahettanyt mailia ja nappailin sen kannykkaan (oli muuten vaara paikka :) sinne ei mitaan mailia oltu edes lahetetty). Siella vastasi ensiksi aika huonoa englantia puhuva tyyppi, mutta ilmeisesti tuli toinen puhelimeen (linja oli huono) ja sanoi, etta booking is okay (vaikka eihan meilla siella edes mitaan ollut:). Riksalla sitten vain sinne helposti.. Kaksi huonetta katottiin ja jalkimmainen otettiin. Se oli halvempi ja kolkompi, mutta ihan tarpeeksi hyva meille yhdeksi yoksi. Kyllahan sita nyt yhden kylman suihkun voi ottaa helposti. Tuli ihan vakisin mieleen sanat: Freekin', cold ja shower seka low-pressure, shower.. hahaha fiilista:)
Otettiin hotellilla hetki lepia ja suunniteltiin pikkasen tulevia paivia. Katsottiin suunnilleen mita ehditaan, jos kaikki menee hyvin. Aika tiukkaahan tama ravaaminen tulee olemaan, mutta Diussa otetaan vahan rennommin sitten, jos sinne asti paastaan. Paatettiin lahtea kavelemaan kohti Agra Fortia. Pakkohan siella on kayda ainakin ulkopuolella katsomassa. Naky oli niin huikea, etta paatettiin menna myos sisalle. Itseasiassa men aika tiukoille, kun lipun myynti loppuu puoli tuntia ennen auringon laskua ja just ehdittiin kiertaa paikka. Oltiin aivan loistavaan aikaan paikalla. Valaistus oli hieno, kun aurinko on laskemaisillaan. Ehdottomasti nakemisen arvoinen mesta! Toivottavasti kuvat onnistui hyvin. Sit takaisin hotellille riksalla. Aleksi osti matka shakin, kun myyja pudotti sen ensin 10sta eurosta johonkin 400 rahaan ja sit lopulta siis 100 rahaan. Illalla kaytiin viela syomassa. Tilattiin ruoka kattoterassille ja ruokaa odotellessa kajahti ilmoille rukouskutsu minareetista. Hieno tunnelma oli. Ruoka oli myos hyvaa, mutta paikalliseen tapaan tulista.
Paiva 6 22.10
Aikainen heratys taas. Haluttiin aamulla heti paasta nakemaan Taj Mahal ennen kuin pahimmat ruuhkat alkaa. Saihan sinne kylla jo aamusta jonottaa, mutta ei ollut ihan mahdoton kumminkaan. Aivan alyttoman upea se kylla sitten olikin. Kauniimpi kuin kuvissa ja voi vain kuvitella milta se on nayttanyt joskus kauan sitten, kun se rakennettiin. Valkoinen marmori on mielettoman kaunista ja aamun valossa ja auringon hiljalleen noustessa se alkaa valonsateissa suorastaan loistamaan. Minareetit olivat hauskasti ulos pain kallellaan ja loivat mielenkiintoisen vaikutelman. Ajankohta vierailla Taj Mahalissa aamulla on myos siksi hyva, kun suihkulahteita ei viela ole laitettu paalle. Silloin pystyy ottamaan kuvia, joissa nakyma peilautuu hienosti suihkulahteista. Kuvat nayttivat onnistuneen ihan hyvin, mutta sen nakee sitten myohemmin vasta. Tama oli kylla semmoinen paikka, etta jos mahdollisuus suodaan, niin kannattaa ehdottomasti kayda katsomassa samoin kuin Agra Fort.
Huone piti sitten jo luovuttaa jo kymmenelta, mutta onneksi laukut sai jattaa sinne viela siksi aikaa, kunnes lahdetaan bussiasemalle ja kohti Pushkaria. Liput hoitui myoskin vaivattomasti. Eilen jo kaytiin kyselemassa ja myyja pyysi tulemaan tomorrow uudestaan, kun ei tiennyt meneeko bussi. Menihan se. Eli Jaimeriin sleeperi 8pm perilla joskus seitseman aikaan aamulla eli tuleepas sit koettua tamakin. Luultavasti viela kylla uudestaankin, jos ei nyt ihan hullua menoa ole sitten.
Paatettiin lahtea lippujen oston jalkeen ostamaan shaalit yoksi. Riksalla mentiin ja niin en sit tieda tuliko maksettua liikaa, mutta tulipahan ainakin ostettua sellainen ja jotakin tuliaisia myos. Riksakuski ihan asiallinen, vaikka ottikin aika paljon hintaa;) Nyt sit istutaan tassa iWayssa ja kirjotellaan blogeja, kun tuota aikaa on viela ennen bussin lahtoa ja eipa tassa enaa ole mitaan mita halutaan nahda taalta. Syomassa kaydaan varmaan ja ostetaan evaita. Matka kun kestaa yli kymmenen tuntia.
Mahtavat fiilikset jatkuu aina vain ja positiivisesti olen yllattynyt koko ajan kaikesta. Odotin pahempaa saatoa matkojen kanssa ja ongelmia, mutta eipa nyt aleta manailemaan. Toivotaan, etta positiiviset yllatykset jatkuvat ja intensiivinen Intia jaksaa innostaa koko matkan ajan. Kieltamatta autojen torvien soitto kay valilla korviin, mutta valista sita ei edes huomaa. Matkaseura on loistavaa ja tullaan Aleksin kanssa hyvin toimeen eli ei paremmin voisi menna. Luultavasti jossakin vaiheessa kuumetaan kylla toisiimme ja siita ollaanki jo etukateen puhuttu, mutta toistaiseksi kumpikin on jaksanut toisiaan sietaa;) Repeiltya tulee valilla ihan oudoille asioille ja huumori on pysynyt hyvana. Kai me sit vaan ymmarretaan toisten lappaa ollaanhan me jo kauan tunnettu.
Fiilistely jatkuu ja aamulla heratessa ollaankin sitten jo Jaimerissa (tieda sitten saadaanko nukuttua matkalla). Ihme kylla Suomeakin on jo vahan ikava..
maanantai 20. lokakuuta 2008
Mumbai - Jaipur
Paiva 3 19.10
Mumbaissa vietimme viela aamun ja alku paivan ja kavimme syomassa ja vahan katselemassa paikkoja. Samaan mestaan mentiin missa aikaisemminkin kaytiin ja ruoka ihan yhta hyvaa, kuin edellisella kerralla. Aamu oli oikeastaan aika rento ja aikaa oli ihan hyvin kaikkeen. Mennessamme hotellista syomaan saimme myos jattaa rinkat hotelliin sailoon kunnes lahtisimme lentokenttaa kohti. Ennen hotellin luokse tuloa jaimme "rantaan" polttamaan tupakat ja fiilistelemaan, niin kuin aina seuraan lyottaytyi heti vakea.. Ensin rupukauppias koitti saada meille aivan loistavia rumpuja kaupattua, mutta eihan nyt meille sellaisia saa myytya, eh. Seuraavaksi seuraan lyottaytyi edellisena iltana jo hasista kaupannut tyyppi. Talla kertaa se kumminkin valitti lahinna kuinka kurjaa silla oli, kun oli tulut Rajastanista, eika ollut loytanyt toita jne jne. Juteltiin vahan niita naita sen kanssa ja sanottiin, etta ollaan menossa Jaipuriin ja sielta sekin oli kuulemma lahtosin (nainkohan), kehui kaupunkia paljon mukavammaksi ja ilmastoakin paremmaksi. Kovasti halusi, etta ostaisin sille ruokaa. En ostanut. Tosin annoin kympin sille kumminkin.
Tasta hotellille ja laukut kantoon ja "palvelija" seuras perassa hommaamaan meille taksia. Ihan hyvan hommasikin ja kohtuullisen edullisen. Oltiin valmiina, jos ei muuta saataisi maksamaan 500 kentalle. Noh 400 saatiin. Kentalle tultaessa meilla ei tosin ollut pienenpaa kuin 500 ja sen verran myos koyhdyimme, hahaha.. Lippujen ja laukkujen jajestelyt vivattomasti, tarkastukset vaivattomasti(vain sytka vietiin) ja muutenkin kaikki sujui ihan liian helposti.. Odotuskin meni ihan kivuttomasti. Kenttakin oli aivan liian siisti;)
Jaipuriin saavuimme puoli yhdeksan aikaan, hieman myohassa lahdon viivastymisen vuoksi. Loydettiin Pre Paid taxi piste ja siita taksilla kohti hotellia. Tamakin meni ilman mitaan sen kummempaa saatoa, vaikka kuskilla oli hankaluuksia loytaa perille. Loytyi kumminkin sit lopulta. Kaytiin huone tsekkaamassa ja hyvalta se naytti ja sita se on myos tahan asti ainakin ollut. Otettiin ilmastoitu huone jalleen ja vahan suolasempi hintahan se tietty on, mutta eikohan se 1000 rupiaa/yo aika kivuton ole Mumbain hitojen jalkeen.. Sehan on vain kolmas osa. Hotellissa on myos se hyva puoli, etta ruokaa ja juomaa saa tilata suoraan huoneeseen, vaikka huoneen edessa olevassa aulassa me ollaan istuttu ja nautittu. Ekana iltana oluet heti oli ihan pakko oli niin mahtava fiilis. Pimeaa siniset valot katossa ja meidan mittakaavalla trooppinen ilma.. oi oi chillia chillia. Naita fiiliksia taalla ei vain saa puettua sanoiksi. Aleksin sanoin, kun oluet kannettiin eteen: "tallasta sen pitaiski olla".
Paiva 4 20.11
Tana aamuna heratys oli puoli kahdeksan. Herattiin aikaisemmin.. Lahdettiin Old Citya kohti. No eihan se loytynyt edes. Kaveltiin vaan ja kaytiin vahan tarkistamassa paikallisia oloja, polysta, likaista ja liikenne kaaoksen sekaista (aivan mahtavaa koittaa ymmartaa, etta taalla oikeesti ei satu enempaa onnettomuuksia). No niin eipa siina hotellille tekeemaan uuden planit, katsomaan karttaa ja viisatumaan muutenkin. Aikaahan meilla on. Kello vasta kymmenen..
Sit uusi yritys suunnistaa vahan paremmin. Aluksi kohti bussiasemaa. Loytyiskohan se edes. Se loytyi suht helposti ja liput Agraan on nyt valmiina huomiselle ja lahto 8.00. Asemalla pitaisi olla siis 7.30. Aikaisin saadaan siis nousta, mutta onpahan aikaa etsia hotelli, jos varaukset kusee(viela ei ole ainakaan nnistunut). Tasta lahdettiin jatkamaan ja talsimaan kohti Old Citya talla kertaa oikea suunta ja vastaan se tuli pitkan talsimisen jalkeen. Me kun mieluummin kavellaan, kun sitten tietaa missa sit on kun takaisin tullaan. Hinot portit ja julkisivut tuolla vanhassa kaupungissa on pinkkeja. Tama on siis mun onnen kaupunki (kauriin onnen vari oli Hindu Timesin mukaan pinkki (sopoa eiko vaan)).
Basaaria tuli talsittua ja paikkoja kuvattua. Aivan alyttoman hyvan hajuisia mausteita esilla. Kuvitelkaa kun kavelee paalle kolmenkymmenen asteen helteessa kapeaa basaarin reunaa ja vieressa kaiken maailman mausteita, joista nousee nenaan aivan jumalainen tuoksu (no valilla tuoksu muuttuu virtsan ja lannan hajuksi, mutta siis ymmarratte varmaan), aivan upeeta siis. Lamminhan taallakin tulee, mutta ilmasto on sen verran kuivempi, etta olo on paljon siedettavampi, kuin Mumbaissa.
Aikamme kaveltya meihin tarrautui yksi siististi pukeutunut mes, joka kyseli kovasti mista ollaan ja selitti olevansa joku lansimaisten kulttuurien opiskelija jne. Hyv tyyppi nain ensivaikutelmalta. Sovittiin sitten, etta kaydaan sen kanssa jossakin paikallisessa teella. Vei meidat sivukujalle kierreportaitten juurelle ja huikkas siina samalla yhdelle teen keittelijalle, etta teeta pitais saada tai jotain sellasta hindiksi. Kiivettiin ylos pain ja tultiin rakennuksen katolle ja siella oli hyvat nakoalata kupungin ylle.. Siistia hei:) ..teetkin meille hetken paasta tuotiin. Onkohan taa Meidan Ystava ihan ok tyyppi kummiski, kun ei ole edes viela myynyt meille mitaan? Seraan myos lyottaytyi yksi toinen tyyppi, joka lopulta sai meidat taivuteltua mukaansa katsomaan paikallista jalokivien hiontaa. Kaytiin kylla sit vahan myos ostoksilla:p Eipa siina sovittiin sit taman opiskelijan kanssa, etta mennaan yhdessa syomaan illemalla seitseman aikaan. Matka jatkui kahdestaan nahtavyyksia katsomaan.
Kaytiin minareetissa ja sielta aivan poskettomat nakoalat ja olihan se muutenkin kokemus.. Kavelya ympariinsa taman jalkeen, mutta ei kayty sisalla missaan. Jatkettiin matkaa kauemmaksi kohti "apinoiden temppelia" (Temple Of joku God:) ihan ok nakymat taas, mutta itse temppeli blah. Saatiin kumminkin siunaukset, hehehe. Alkaa olemaan taivaspaikka varmistettuna kohta. Riksalla takaisin hotellille, juusto toastit liiviin, lepia, tupakkaa ja muutenkin rento olo:)
Sit Hotel Neelamin eteen kattomaan mika hitto meita oikeen odottaa. Kelattiin jo valmiiks mita tehdaan, jos alkaa tuntua "oudolta". Jatettiin arvoesineet ja liiat rahat hotllihuoneeseen (hyvin katkettyina ja levitettyina:). Ei kumminkaan pida liikoja pelata koko aika, muutenhan ei paase yhtaan nakemaan minkalaista taalla oikeasti on. Neelamin edessa meita odotti Meidan Ystava ja se ystava ja niilla oli moottoripyorat ja tarjosivat kyytia, mut eihan sita nyt moottoripyoran kyytiin uskalla nehan menee, niin kovaakin;) ..no joo tuli kelattua, etta sithan ne vois meidat vieda mihin haluavat ja vaikka ryostaa tai pahempaa. Kaveltiin siis kohti ravintolaa. Ihan siistin olonen ravintola, vaikka alkohan siina jo miettimaan kaikkea. Reisillehan se meni. Niin sanottu jalokivikusetusta yrittivat. Me katsottiin kortit ja otettiin omat pois. Nain me Suomalaiset. Kuullostaa helpolta? Oltiin me "huippu kusessa".. Vainoharhat iski paalle ja pimeilla kaduilla kavellessa tuntu sen jalkeen turvattomalta. Tulipahan sekin koettua ja onpahan kai viisaampi, hehehe. Huomenna Agraan ja koitetaan saada se hotelli
Tallasta talla kertaa.. Nyt ottamaan yksi olut, etta saa pois mielesta tuon jalkifiiliksen kusetusyrityksen jalkeisesta vainoharhasta, vaikka on se jo laantunutkin onneksi. Taj Mahalia kohti siis.
Mumbaissa vietimme viela aamun ja alku paivan ja kavimme syomassa ja vahan katselemassa paikkoja. Samaan mestaan mentiin missa aikaisemminkin kaytiin ja ruoka ihan yhta hyvaa, kuin edellisella kerralla. Aamu oli oikeastaan aika rento ja aikaa oli ihan hyvin kaikkeen. Mennessamme hotellista syomaan saimme myos jattaa rinkat hotelliin sailoon kunnes lahtisimme lentokenttaa kohti. Ennen hotellin luokse tuloa jaimme "rantaan" polttamaan tupakat ja fiilistelemaan, niin kuin aina seuraan lyottaytyi heti vakea.. Ensin rupukauppias koitti saada meille aivan loistavia rumpuja kaupattua, mutta eihan nyt meille sellaisia saa myytya, eh. Seuraavaksi seuraan lyottaytyi edellisena iltana jo hasista kaupannut tyyppi. Talla kertaa se kumminkin valitti lahinna kuinka kurjaa silla oli, kun oli tulut Rajastanista, eika ollut loytanyt toita jne jne. Juteltiin vahan niita naita sen kanssa ja sanottiin, etta ollaan menossa Jaipuriin ja sielta sekin oli kuulemma lahtosin (nainkohan), kehui kaupunkia paljon mukavammaksi ja ilmastoakin paremmaksi. Kovasti halusi, etta ostaisin sille ruokaa. En ostanut. Tosin annoin kympin sille kumminkin.
Tasta hotellille ja laukut kantoon ja "palvelija" seuras perassa hommaamaan meille taksia. Ihan hyvan hommasikin ja kohtuullisen edullisen. Oltiin valmiina, jos ei muuta saataisi maksamaan 500 kentalle. Noh 400 saatiin. Kentalle tultaessa meilla ei tosin ollut pienenpaa kuin 500 ja sen verran myos koyhdyimme, hahaha.. Lippujen ja laukkujen jajestelyt vivattomasti, tarkastukset vaivattomasti(vain sytka vietiin) ja muutenkin kaikki sujui ihan liian helposti.. Odotuskin meni ihan kivuttomasti. Kenttakin oli aivan liian siisti;)
Jaipuriin saavuimme puoli yhdeksan aikaan, hieman myohassa lahdon viivastymisen vuoksi. Loydettiin Pre Paid taxi piste ja siita taksilla kohti hotellia. Tamakin meni ilman mitaan sen kummempaa saatoa, vaikka kuskilla oli hankaluuksia loytaa perille. Loytyi kumminkin sit lopulta. Kaytiin huone tsekkaamassa ja hyvalta se naytti ja sita se on myos tahan asti ainakin ollut. Otettiin ilmastoitu huone jalleen ja vahan suolasempi hintahan se tietty on, mutta eikohan se 1000 rupiaa/yo aika kivuton ole Mumbain hitojen jalkeen.. Sehan on vain kolmas osa. Hotellissa on myos se hyva puoli, etta ruokaa ja juomaa saa tilata suoraan huoneeseen, vaikka huoneen edessa olevassa aulassa me ollaan istuttu ja nautittu. Ekana iltana oluet heti oli ihan pakko oli niin mahtava fiilis. Pimeaa siniset valot katossa ja meidan mittakaavalla trooppinen ilma.. oi oi chillia chillia. Naita fiiliksia taalla ei vain saa puettua sanoiksi. Aleksin sanoin, kun oluet kannettiin eteen: "tallasta sen pitaiski olla".
Paiva 4 20.11
Tana aamuna heratys oli puoli kahdeksan. Herattiin aikaisemmin.. Lahdettiin Old Citya kohti. No eihan se loytynyt edes. Kaveltiin vaan ja kaytiin vahan tarkistamassa paikallisia oloja, polysta, likaista ja liikenne kaaoksen sekaista (aivan mahtavaa koittaa ymmartaa, etta taalla oikeesti ei satu enempaa onnettomuuksia). No niin eipa siina hotellille tekeemaan uuden planit, katsomaan karttaa ja viisatumaan muutenkin. Aikaahan meilla on. Kello vasta kymmenen..
Sit uusi yritys suunnistaa vahan paremmin. Aluksi kohti bussiasemaa. Loytyiskohan se edes. Se loytyi suht helposti ja liput Agraan on nyt valmiina huomiselle ja lahto 8.00. Asemalla pitaisi olla siis 7.30. Aikaisin saadaan siis nousta, mutta onpahan aikaa etsia hotelli, jos varaukset kusee(viela ei ole ainakaan nnistunut). Tasta lahdettiin jatkamaan ja talsimaan kohti Old Citya talla kertaa oikea suunta ja vastaan se tuli pitkan talsimisen jalkeen. Me kun mieluummin kavellaan, kun sitten tietaa missa sit on kun takaisin tullaan. Hinot portit ja julkisivut tuolla vanhassa kaupungissa on pinkkeja. Tama on siis mun onnen kaupunki (kauriin onnen vari oli Hindu Timesin mukaan pinkki (sopoa eiko vaan)).
Basaaria tuli talsittua ja paikkoja kuvattua. Aivan alyttoman hyvan hajuisia mausteita esilla. Kuvitelkaa kun kavelee paalle kolmenkymmenen asteen helteessa kapeaa basaarin reunaa ja vieressa kaiken maailman mausteita, joista nousee nenaan aivan jumalainen tuoksu (no valilla tuoksu muuttuu virtsan ja lannan hajuksi, mutta siis ymmarratte varmaan), aivan upeeta siis. Lamminhan taallakin tulee, mutta ilmasto on sen verran kuivempi, etta olo on paljon siedettavampi, kuin Mumbaissa.
Aikamme kaveltya meihin tarrautui yksi siististi pukeutunut mes, joka kyseli kovasti mista ollaan ja selitti olevansa joku lansimaisten kulttuurien opiskelija jne. Hyv tyyppi nain ensivaikutelmalta. Sovittiin sitten, etta kaydaan sen kanssa jossakin paikallisessa teella. Vei meidat sivukujalle kierreportaitten juurelle ja huikkas siina samalla yhdelle teen keittelijalle, etta teeta pitais saada tai jotain sellasta hindiksi. Kiivettiin ylos pain ja tultiin rakennuksen katolle ja siella oli hyvat nakoalata kupungin ylle.. Siistia hei:) ..teetkin meille hetken paasta tuotiin. Onkohan taa Meidan Ystava ihan ok tyyppi kummiski, kun ei ole edes viela myynyt meille mitaan? Seraan myos lyottaytyi yksi toinen tyyppi, joka lopulta sai meidat taivuteltua mukaansa katsomaan paikallista jalokivien hiontaa. Kaytiin kylla sit vahan myos ostoksilla:p Eipa siina sovittiin sit taman opiskelijan kanssa, etta mennaan yhdessa syomaan illemalla seitseman aikaan. Matka jatkui kahdestaan nahtavyyksia katsomaan.
Kaytiin minareetissa ja sielta aivan poskettomat nakoalat ja olihan se muutenkin kokemus.. Kavelya ympariinsa taman jalkeen, mutta ei kayty sisalla missaan. Jatkettiin matkaa kauemmaksi kohti "apinoiden temppelia" (Temple Of joku God:) ihan ok nakymat taas, mutta itse temppeli blah. Saatiin kumminkin siunaukset, hehehe. Alkaa olemaan taivaspaikka varmistettuna kohta. Riksalla takaisin hotellille, juusto toastit liiviin, lepia, tupakkaa ja muutenkin rento olo:)
Sit Hotel Neelamin eteen kattomaan mika hitto meita oikeen odottaa. Kelattiin jo valmiiks mita tehdaan, jos alkaa tuntua "oudolta". Jatettiin arvoesineet ja liiat rahat hotllihuoneeseen (hyvin katkettyina ja levitettyina:). Ei kumminkaan pida liikoja pelata koko aika, muutenhan ei paase yhtaan nakemaan minkalaista taalla oikeasti on. Neelamin edessa meita odotti Meidan Ystava ja se ystava ja niilla oli moottoripyorat ja tarjosivat kyytia, mut eihan sita nyt moottoripyoran kyytiin uskalla nehan menee, niin kovaakin;) ..no joo tuli kelattua, etta sithan ne vois meidat vieda mihin haluavat ja vaikka ryostaa tai pahempaa. Kaveltiin siis kohti ravintolaa. Ihan siistin olonen ravintola, vaikka alkohan siina jo miettimaan kaikkea. Reisillehan se meni. Niin sanottu jalokivikusetusta yrittivat. Me katsottiin kortit ja otettiin omat pois. Nain me Suomalaiset. Kuullostaa helpolta? Oltiin me "huippu kusessa".. Vainoharhat iski paalle ja pimeilla kaduilla kavellessa tuntu sen jalkeen turvattomalta. Tulipahan sekin koettua ja onpahan kai viisaampi, hehehe. Huomenna Agraan ja koitetaan saada se hotelli
Tallasta talla kertaa.. Nyt ottamaan yksi olut, etta saa pois mielesta tuon jalkifiiliksen kusetusyrityksen jalkeisesta vainoharhasta, vaikka on se jo laantunutkin onneksi. Taj Mahalia kohti siis.
lauantai 18. lokakuuta 2008
Mumbai
Paiva 2 18.10
Tanaan ollut ihan iisi paiva. Nukuttiin kymmeneen asti. Sitten rahan nostoon ja syomaan. Kaytiin taas Laxmi Villassa. Juusto omeletti tuli syotya. Mausteinen mutta loistavan makuinen. Tasta jatkettiin Gateway Of Indialle ja sielta otettiin vene Elphanta Islandille. Veneessa vain paikallisia me ja yksi lansimaalainen pariskunta, luultavasti olivat Ranskasta. Hienoa menna "merella". Tajuttoman kuuma vain oli.
Hyva kylla, kun taalla sellasta lahemmas 35 astetta varjossa koko aika ja paalle kosteus tuolla vesilla. Ei toisin sanoen ehka ihan valkoisen miehen ilma.. Elphanta Island oli ihan nahtavan arvoinen paikka ja luolat mielenkiintoisia. Pari apinaakin tuntui tekevan yhden luolan edustalla lahempaa tuttavuutta toisiinsa ja minapa nohevana sen tapahtuman myos kuvasin (eh). Myohemmin viela edessa menevalta paikalliselta turistilta vei yksi mukava apina vesipullon kadesta, haha on ne hurjia elikoita. Paluumatkalla meinas kylla menna melkeen taju sitten, kun istuttiin veneessa ja ei tuullut yhtaan. Hikea pukkas ja pukkas vaan. Paikalliset hymyili kylla hyvin, kun tosiaan vahan tuli hiottua siina. Mahtava reissu kumminkin. Kannattaa kayda, jos tanne joskus sattuu poikkeamaan. Kallistakaan ei ollut. Laiva 100 rupiaa ja sisaan paasy luolille 250 rupiaa. Hintahan on tietty suhteellista..
Hieno paiva kaiken kaikkiaan jalleen ja ei voi muuta kun todeta, etta on tama mahtava maa vain. Huomenna olisi sitten lennot Jaipuriin ja sielta meilla on jo varattuna hotelli myos. Pakko tehda varaus etukateen kun lennot ovat perilla vasta kahdeksan jalkeen illalla..
Tasta jatketaan nyt matkaa luultavasti tuohon korttelin paahan katsomaan minkalainen tunnelma on Leopolds Cafessa vahan nain myohempaan ja sit takaisin hotellille ja lepoa..
T
Tanaan ollut ihan iisi paiva. Nukuttiin kymmeneen asti. Sitten rahan nostoon ja syomaan. Kaytiin taas Laxmi Villassa. Juusto omeletti tuli syotya. Mausteinen mutta loistavan makuinen. Tasta jatkettiin Gateway Of Indialle ja sielta otettiin vene Elphanta Islandille. Veneessa vain paikallisia me ja yksi lansimaalainen pariskunta, luultavasti olivat Ranskasta. Hienoa menna "merella". Tajuttoman kuuma vain oli.
Hyva kylla, kun taalla sellasta lahemmas 35 astetta varjossa koko aika ja paalle kosteus tuolla vesilla. Ei toisin sanoen ehka ihan valkoisen miehen ilma.. Elphanta Island oli ihan nahtavan arvoinen paikka ja luolat mielenkiintoisia. Pari apinaakin tuntui tekevan yhden luolan edustalla lahempaa tuttavuutta toisiinsa ja minapa nohevana sen tapahtuman myos kuvasin (eh). Myohemmin viela edessa menevalta paikalliselta turistilta vei yksi mukava apina vesipullon kadesta, haha on ne hurjia elikoita. Paluumatkalla meinas kylla menna melkeen taju sitten, kun istuttiin veneessa ja ei tuullut yhtaan. Hikea pukkas ja pukkas vaan. Paikalliset hymyili kylla hyvin, kun tosiaan vahan tuli hiottua siina. Mahtava reissu kumminkin. Kannattaa kayda, jos tanne joskus sattuu poikkeamaan. Kallistakaan ei ollut. Laiva 100 rupiaa ja sisaan paasy luolille 250 rupiaa. Hintahan on tietty suhteellista..
Hieno paiva kaiken kaikkiaan jalleen ja ei voi muuta kun todeta, etta on tama mahtava maa vain. Huomenna olisi sitten lennot Jaipuriin ja sielta meilla on jo varattuna hotelli myos. Pakko tehda varaus etukateen kun lennot ovat perilla vasta kahdeksan jalkeen illalla..
Tasta jatketaan nyt matkaa luultavasti tuohon korttelin paahan katsomaan minkalainen tunnelma on Leopolds Cafessa vahan nain myohempaan ja sit takaisin hotellille ja lepoa..
T
Mumbain sykkeessa
Paiva 1 17.10 Mumbai
Lento laskeutui noin 6.30 paikallista aikaa. Matka meni ihan hyvin. Aika vahan unta, mutta tarpeeksi, etta jaksoi raahautua ulos koneesta ja soluttautumaan maahan kontrollien lapi. On se ihme saatoa aina nuo tarkastukset, vaikka itseasiassa meni yllattavankin helposti.
Tasta alkoi Intian kokeminen ja hyvinhan se alkoi.. Ei hotellia eika osoitetta edes sinne minne haluttiin. Tilattiin prepaid taxi kentalta kohti Sea Lordia. Hieno vanha keltamusta fiat oikeen kasivaihteella, niinkuin kaikki muutkin 40 000 taalla Mumbaissa. Matalla nakyi hokkelikylasta osa ja aika jarkyttava mesta, mutta itseasiassa olin kuvitellut jopa paljon pahempaa.. Muutenkin koko mesta on paljon siistimpi ja leppoisampi kuin mita kuvittelin.
Taxi saapui Sea Lordiin. Hypattiin ulos kiitettiin kyydista ja napattiin laukut matkaan ja sit vaan vastaanottoon varamaan huone ja chill, niin nainhan me luultiin. Hotelli taynna, no rooms ja hymy paalle. No ei siina meidan pyha kirja esiin ja etsimaan uusi vaihtoehto, mut hei missa me oikeen tarkalleen ollaan! Veikattiin jotakin ja jatkettiin "oikeaan" (Colaba) suuntaan. Olihan se kumminkin lopulta oikea suunta. Pitka matka vaan saatiin tarpoa.
Lopulta paastiin kotiin Mai Frend boulevardille (Coloba Causeway:) ..taalla siis tuli ensimmaiset hihastanykijat kimppuun. Monta hotellia kaytiin lapi muun muassa Apollo. Kyseinen Apollo oli ihan liian kallis meidan makuun ja muut taynna, no rooms. Kavellessa saatiin sit yksi sinnikas seuraaja, joka yritti meita saada parempaan hotelliin, jossa oli paremmat suihkut ja paremmat huoneet ja paljon halvempikin se ois ollut.. yeah right. Ensimmainen rasittuminen siis. Paalle Hare Krisnat ja siunaukset, kun pakolla kasi nyittiin alle ja "karkit" kateen, nauhat ja kukat kateen seka punanen piste otsaan. Jatkettiin matkaa fiilis meni, kun piti lahjoittaa, ihan turhaan. Sinnikas "lievasti" alkoholilta tuoksuva "meidan frendi" seuraili aina vaan ja lupaili parempaa. Lisaksi hihaan jai myos uusi ystava. Lopulta yhden lisa pettymyksen jalkeen suostuttiin taman uuden paremmin pukeutuneen ystavan ehdotukseen, etta veisi meidat halpaan, sea side all in it.. shower everything, hotelliin. Halpa se ei ollut, mutta tingittiin 2500 rupiaa hinnasta ja majoitus maksoi siis 6000 rupiaa kaksi yota. Loistava hotelli ollut kylla. Lamminta vetta, flrkti katossa, ilmastointi ja siistia (ei paljon elukoita). Kannatti siis menna "ystavan" matkaan, vaikka epailytti (kumma eiko).
Mahtava ensimmainen paiva tuli kylla lopulta, vaikka alku olikin aika saatoa hotellin kanssa. Aleksin kanssa molemmat ollaan positiivisesti kumminkin yllatytty, kun on siistinpaa, kuin kuviteltiin. Gateway Of India nahtiin se, kun sattuu olemaan ihan hotellin laheisyydessa.
Ensimmainen paikallinen ruoka syotiin Laxmi Villas nimisessa paikassa. Masala Dosat. Vaaleen vihreeta mossoa suunnilleen lettutaikinan nakoisessa ja makuisessa leivassa. Ihan hyvaa, mutta mun oma oli ainakin tulista.. hot hot hot. Aleksi ei valittanut kyllakaan.
Loydettiin Jet Airwaysin toimipiste myos erittain vaivattomasti ja varattiin lennot Jaipuriin. 6500 rupiaa lippu eli noin 100 euroa. Isoin meno era luultavasti reissussa. Illemmalla viela kaytiin Chowpatty Beachilla. Tuli nahtya, ei mikaan erikoinen ja taxi kuskikin veti kusetukset ja hajottiin siihen. No oma moka mitas laksettiin. Takasi paastiin helpommin ja ongelmitta. Leopolds Cafessa syotiin sit ilta ruuat. Maistoin myos olutta Aleksilta, joten nyt kai sit on turha enaan laskea paivia:) Paikka yleisesti ei ollut kylla mikaan erikoinen, vaikka sita hehkutetaankin. Kallis ja tupaten taynna. Nukkumaan/lukemaan kaytiin noin yhdeksan aikaan.. Pitka ja vaiherikas paiva. Fiiliksissa!
Kaikin puolin mahtava mesta kylla. Monet kerrat tuli tokastu, etta on taa mahtava paikka. Pitaa vain suhtautua asioihin jarkevasti eika olettaa, etta kaikki oisi yhta vaivatonta, kuin Suomessa. Intensiivinen kulttuuri viehattaa, jatkuva meteli ja vilina suorastaan vie mukanaan, mutta asua en taalla haluaisi. Erot ihmisten oloissa ovat suuret, kuten kylla oli tiedossakin. Samalla tapaa aina jarkyttaa silti, kun lapsi tulee nykimaan hihasta ja kerjaa almua tai nainen lapsen kanssa pyytaa rahaa maitoon sylissa olevalle lapselle. En viela ole kerjalaisille mitaan antanut. Aleksi kylla pariin otteeseen.. Kurjaa etta tammoista on, mutta olihan se tiedossa etukateen.
Lento laskeutui noin 6.30 paikallista aikaa. Matka meni ihan hyvin. Aika vahan unta, mutta tarpeeksi, etta jaksoi raahautua ulos koneesta ja soluttautumaan maahan kontrollien lapi. On se ihme saatoa aina nuo tarkastukset, vaikka itseasiassa meni yllattavankin helposti.
Tasta alkoi Intian kokeminen ja hyvinhan se alkoi.. Ei hotellia eika osoitetta edes sinne minne haluttiin. Tilattiin prepaid taxi kentalta kohti Sea Lordia. Hieno vanha keltamusta fiat oikeen kasivaihteella, niinkuin kaikki muutkin 40 000 taalla Mumbaissa. Matalla nakyi hokkelikylasta osa ja aika jarkyttava mesta, mutta itseasiassa olin kuvitellut jopa paljon pahempaa.. Muutenkin koko mesta on paljon siistimpi ja leppoisampi kuin mita kuvittelin.
Taxi saapui Sea Lordiin. Hypattiin ulos kiitettiin kyydista ja napattiin laukut matkaan ja sit vaan vastaanottoon varamaan huone ja chill, niin nainhan me luultiin. Hotelli taynna, no rooms ja hymy paalle. No ei siina meidan pyha kirja esiin ja etsimaan uusi vaihtoehto, mut hei missa me oikeen tarkalleen ollaan! Veikattiin jotakin ja jatkettiin "oikeaan" (Colaba) suuntaan. Olihan se kumminkin lopulta oikea suunta. Pitka matka vaan saatiin tarpoa.
Lopulta paastiin kotiin Mai Frend boulevardille (Coloba Causeway:) ..taalla siis tuli ensimmaiset hihastanykijat kimppuun. Monta hotellia kaytiin lapi muun muassa Apollo. Kyseinen Apollo oli ihan liian kallis meidan makuun ja muut taynna, no rooms. Kavellessa saatiin sit yksi sinnikas seuraaja, joka yritti meita saada parempaan hotelliin, jossa oli paremmat suihkut ja paremmat huoneet ja paljon halvempikin se ois ollut.. yeah right. Ensimmainen rasittuminen siis. Paalle Hare Krisnat ja siunaukset, kun pakolla kasi nyittiin alle ja "karkit" kateen, nauhat ja kukat kateen seka punanen piste otsaan. Jatkettiin matkaa fiilis meni, kun piti lahjoittaa, ihan turhaan. Sinnikas "lievasti" alkoholilta tuoksuva "meidan frendi" seuraili aina vaan ja lupaili parempaa. Lisaksi hihaan jai myos uusi ystava. Lopulta yhden lisa pettymyksen jalkeen suostuttiin taman uuden paremmin pukeutuneen ystavan ehdotukseen, etta veisi meidat halpaan, sea side all in it.. shower everything, hotelliin. Halpa se ei ollut, mutta tingittiin 2500 rupiaa hinnasta ja majoitus maksoi siis 6000 rupiaa kaksi yota. Loistava hotelli ollut kylla. Lamminta vetta, flrkti katossa, ilmastointi ja siistia (ei paljon elukoita). Kannatti siis menna "ystavan" matkaan, vaikka epailytti (kumma eiko).
Mahtava ensimmainen paiva tuli kylla lopulta, vaikka alku olikin aika saatoa hotellin kanssa. Aleksin kanssa molemmat ollaan positiivisesti kumminkin yllatytty, kun on siistinpaa, kuin kuviteltiin. Gateway Of India nahtiin se, kun sattuu olemaan ihan hotellin laheisyydessa.
Ensimmainen paikallinen ruoka syotiin Laxmi Villas nimisessa paikassa. Masala Dosat. Vaaleen vihreeta mossoa suunnilleen lettutaikinan nakoisessa ja makuisessa leivassa. Ihan hyvaa, mutta mun oma oli ainakin tulista.. hot hot hot. Aleksi ei valittanut kyllakaan.
Loydettiin Jet Airwaysin toimipiste myos erittain vaivattomasti ja varattiin lennot Jaipuriin. 6500 rupiaa lippu eli noin 100 euroa. Isoin meno era luultavasti reissussa. Illemmalla viela kaytiin Chowpatty Beachilla. Tuli nahtya, ei mikaan erikoinen ja taxi kuskikin veti kusetukset ja hajottiin siihen. No oma moka mitas laksettiin. Takasi paastiin helpommin ja ongelmitta. Leopolds Cafessa syotiin sit ilta ruuat. Maistoin myos olutta Aleksilta, joten nyt kai sit on turha enaan laskea paivia:) Paikka yleisesti ei ollut kylla mikaan erikoinen, vaikka sita hehkutetaankin. Kallis ja tupaten taynna. Nukkumaan/lukemaan kaytiin noin yhdeksan aikaan.. Pitka ja vaiherikas paiva. Fiiliksissa!
Kaikin puolin mahtava mesta kylla. Monet kerrat tuli tokastu, etta on taa mahtava paikka. Pitaa vain suhtautua asioihin jarkevasti eika olettaa, etta kaikki oisi yhta vaivatonta, kuin Suomessa. Intensiivinen kulttuuri viehattaa, jatkuva meteli ja vilina suorastaan vie mukanaan, mutta asua en taalla haluaisi. Erot ihmisten oloissa ovat suuret, kuten kylla oli tiedossakin. Samalla tapaa aina jarkyttaa silti, kun lapsi tulee nykimaan hihasta ja kerjaa almua tai nainen lapsen kanssa pyytaa rahaa maitoon sylissa olevalle lapselle. En viela ole kerjalaisille mitaan antanut. Aleksi kylla pariin otteeseen.. Kurjaa etta tammoista on, mutta olihan se tiedossa etukateen.
maanantai 13. lokakuuta 2008
Lähtöfiiliksissä - Intia 16.10-5.11
Tänään iski jo "pientä" jännitystä tulevasta matkasta. Mielessä on ollut, niin paljon muuta koko ajan, että ei ole ehtinyt sen kummempia kelailemaan. Aamulla, kun heräsin olikin sitten jo huikea fiilis. Mitä pitää vielä hankkia? Onko mulla nyt kaikki mietittynä? Ajatukset kasaan ja pientä listaa väsäämään ja yleistä fiilistelyä.
"Shoppaus/toiminta listan" tehtyäni löysin sieltä muun muassa näitä:
-munalukko
-jätesäkkejä (saa heittää sinne sit vaikka rinkan jos on tarves)
-minigrippusseja (pitää kalvottaa kännykkä, I-Podi jne)
-kopioi kaikki dokumentit
-salmiakkia
-karkkeja paperissa
-suomalaista tupakkaa :) (alex tarvitaankohan me näitä)
-antibac-käsigeeli
-verkkovirta laturi I-podille
-pakkaa otsalamppu
Matkan suunnittelu on ollut muutenkin tässä aika vähissä, kun vähän yllättäen se suuntautui nyt Intiaan. Matkaa, kun aloimme miettimään Aleksin kanssa, niin oltiin vaan lähdössä pienelle irtiotolle jonnekin ja päällimmäisenä oli aluksi Egypti. Mutta käsistähän se lähti. Löydettyämme suhteellisen edulliset lennot Intiaan kävi selväksi, että sinne mieluummin kolmeksi viikoksi, kuin viikoksi Egyptiin.. Saadaanpahan vähän pidempi reissu..
Kumminkin pääpiirteet matkasta on nyttemmin selvinnyt. Lennothan meillä on välille HelsinkiVantaa-Mumbai-HelsinkiVantaa. Mumbaissa pari päivää ainakin. Sieltä matka jatkuu lennoilla Jaipuriin tai sinnepäin. Käydään tsekkaamassa Agrassa Taj-Mahal. Palataan Jaipurin ohitse ja matkataan Udaipuriin. Siellä White Lake Palace tarkistetaan ja muutenkin varmaan hauska mesta. Sieltä Ahmadabadiin ja länteen tarkistamaan Diu.. Siellä lungnisti ja takaisin Mumbaihin. Todellakin aivan pääpiirteittäin vain suunniteltuna ja voihan tuohon muutoksiakin tulla. Hyvä kumminkin olla jotakin suunnitelmia, ettei mene ihan häröilyksi.
Ensimmäinen kunnon reppureissuhan tämä mulle vasta on ja saa nähdä.. Ollaan vielä huippu kusessa;) Vaellettua ja reissattua on kyllä aikasemminkin tullut, mutta onhan tämä jotain ihan muuta kuin aikaisemmin. Se kai kumminkin on tarkoituskin, kun matkaan lähtee. Uusia kokemuksia, elämyksiä ja "kulttuuria" terveellä järjellä ja hyvällä huumorilla.
Tästä se lähtee! Intia 2008!
"Shoppaus/toiminta listan" tehtyäni löysin sieltä muun muassa näitä:
-munalukko
-jätesäkkejä (saa heittää sinne sit vaikka rinkan jos on tarves)
-minigrippusseja (pitää kalvottaa kännykkä, I-Podi jne)
-kopioi kaikki dokumentit
-salmiakkia
-karkkeja paperissa
-suomalaista tupakkaa :) (alex tarvitaankohan me näitä)
-antibac-käsigeeli
-verkkovirta laturi I-podille
-pakkaa otsalamppu
Matkan suunnittelu on ollut muutenkin tässä aika vähissä, kun vähän yllättäen se suuntautui nyt Intiaan. Matkaa, kun aloimme miettimään Aleksin kanssa, niin oltiin vaan lähdössä pienelle irtiotolle jonnekin ja päällimmäisenä oli aluksi Egypti. Mutta käsistähän se lähti. Löydettyämme suhteellisen edulliset lennot Intiaan kävi selväksi, että sinne mieluummin kolmeksi viikoksi, kuin viikoksi Egyptiin.. Saadaanpahan vähän pidempi reissu..
Kumminkin pääpiirteet matkasta on nyttemmin selvinnyt. Lennothan meillä on välille HelsinkiVantaa-Mumbai-HelsinkiVantaa. Mumbaissa pari päivää ainakin. Sieltä matka jatkuu lennoilla Jaipuriin tai sinnepäin. Käydään tsekkaamassa Agrassa Taj-Mahal. Palataan Jaipurin ohitse ja matkataan Udaipuriin. Siellä White Lake Palace tarkistetaan ja muutenkin varmaan hauska mesta. Sieltä Ahmadabadiin ja länteen tarkistamaan Diu.. Siellä lungnisti ja takaisin Mumbaihin. Todellakin aivan pääpiirteittäin vain suunniteltuna ja voihan tuohon muutoksiakin tulla. Hyvä kumminkin olla jotakin suunnitelmia, ettei mene ihan häröilyksi.
Ensimmäinen kunnon reppureissuhan tämä mulle vasta on ja saa nähdä.. Ollaan vielä huippu kusessa;) Vaellettua ja reissattua on kyllä aikasemminkin tullut, mutta onhan tämä jotain ihan muuta kuin aikaisemmin. Se kai kumminkin on tarkoituskin, kun matkaan lähtee. Uusia kokemuksia, elämyksiä ja "kulttuuria" terveellä järjellä ja hyvällä huumorilla.
Tästä se lähtee! Intia 2008!
Suunnilleen näillä mennään..
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)