Mumbain sykkeessa

Paiva 1 17.10 Mumbai

Lento laskeutui noin 6.30 paikallista aikaa. Matka meni ihan hyvin. Aika vahan unta, mutta tarpeeksi, etta jaksoi raahautua ulos koneesta ja soluttautumaan maahan kontrollien lapi. On se ihme saatoa aina nuo tarkastukset, vaikka itseasiassa meni yllattavankin helposti.

Tasta alkoi Intian kokeminen ja hyvinhan se alkoi.. Ei hotellia eika osoitetta edes sinne minne haluttiin. Tilattiin prepaid taxi kentalta kohti Sea Lordia. Hieno vanha keltamusta fiat oikeen kasivaihteella, niinkuin kaikki muutkin 40 000 taalla Mumbaissa. Matalla nakyi hokkelikylasta osa ja aika jarkyttava mesta, mutta itseasiassa olin kuvitellut jopa paljon pahempaa.. Muutenkin koko mesta on paljon siistimpi ja leppoisampi kuin mita kuvittelin.

Taxi saapui Sea Lordiin. Hypattiin ulos kiitettiin kyydista ja napattiin laukut matkaan ja sit vaan vastaanottoon varamaan huone ja chill, niin nainhan me luultiin. Hotelli taynna, no rooms ja hymy paalle. No ei siina meidan pyha kirja esiin ja etsimaan uusi vaihtoehto, mut hei missa me oikeen tarkalleen ollaan! Veikattiin jotakin ja jatkettiin "oikeaan" (Colaba) suuntaan. Olihan se kumminkin lopulta oikea suunta. Pitka matka vaan saatiin tarpoa.

Lopulta paastiin kotiin Mai Frend boulevardille (Coloba Causeway:) ..taalla siis tuli ensimmaiset hihastanykijat kimppuun. Monta hotellia kaytiin lapi muun muassa Apollo. Kyseinen Apollo oli ihan liian kallis meidan makuun ja muut taynna, no rooms. Kavellessa saatiin sit yksi sinnikas seuraaja, joka yritti meita saada parempaan hotelliin, jossa oli paremmat suihkut ja paremmat huoneet ja paljon halvempikin se ois ollut.. yeah right. Ensimmainen rasittuminen siis. Paalle Hare Krisnat ja siunaukset, kun pakolla kasi nyittiin alle ja "karkit" kateen, nauhat ja kukat kateen seka punanen piste otsaan. Jatkettiin matkaa fiilis meni, kun piti lahjoittaa, ihan turhaan. Sinnikas "lievasti" alkoholilta tuoksuva "meidan frendi" seuraili aina vaan ja lupaili parempaa. Lisaksi hihaan jai myos uusi ystava. Lopulta yhden lisa pettymyksen jalkeen suostuttiin taman uuden paremmin pukeutuneen ystavan ehdotukseen, etta veisi meidat halpaan, sea side all in it.. shower everything, hotelliin. Halpa se ei ollut, mutta tingittiin 2500 rupiaa hinnasta ja majoitus maksoi siis 6000 rupiaa kaksi yota. Loistava hotelli ollut kylla. Lamminta vetta, flrkti katossa, ilmastointi ja siistia (ei paljon elukoita). Kannatti siis menna "ystavan" matkaan, vaikka epailytti (kumma eiko).

Mahtava ensimmainen paiva tuli kylla lopulta, vaikka alku olikin aika saatoa hotellin kanssa. Aleksin kanssa molemmat ollaan positiivisesti kumminkin yllatytty, kun on siistinpaa, kuin kuviteltiin. Gateway Of India nahtiin se, kun sattuu olemaan ihan hotellin laheisyydessa.

Ensimmainen paikallinen ruoka syotiin Laxmi Villas nimisessa paikassa. Masala Dosat. Vaaleen vihreeta mossoa suunnilleen lettutaikinan nakoisessa ja makuisessa leivassa. Ihan hyvaa, mutta mun oma oli ainakin tulista.. hot hot hot. Aleksi ei valittanut kyllakaan.

Loydettiin Jet Airwaysin toimipiste myos erittain vaivattomasti ja varattiin lennot Jaipuriin. 6500 rupiaa lippu eli noin 100 euroa. Isoin meno era luultavasti reissussa. Illemmalla viela kaytiin Chowpatty Beachilla. Tuli nahtya, ei mikaan erikoinen ja taxi kuskikin veti kusetukset ja hajottiin siihen. No oma moka mitas laksettiin. Takasi paastiin helpommin ja ongelmitta. Leopolds Cafessa syotiin sit ilta ruuat. Maistoin myos olutta Aleksilta, joten nyt kai sit on turha enaan laskea paivia:) Paikka yleisesti ei ollut kylla mikaan erikoinen, vaikka sita hehkutetaankin. Kallis ja tupaten taynna. Nukkumaan/lukemaan kaytiin noin yhdeksan aikaan.. Pitka ja vaiherikas paiva. Fiiliksissa!

Kaikin puolin mahtava mesta kylla. Monet kerrat tuli tokastu, etta on taa mahtava paikka. Pitaa vain suhtautua asioihin jarkevasti eika olettaa, etta kaikki oisi yhta vaivatonta, kuin Suomessa. Intensiivinen kulttuuri viehattaa, jatkuva meteli ja vilina suorastaan vie mukanaan, mutta asua en taalla haluaisi. Erot ihmisten oloissa ovat suuret, kuten kylla oli tiedossakin. Samalla tapaa aina jarkyttaa silti, kun lapsi tulee nykimaan hihasta ja kerjaa almua tai nainen lapsen kanssa pyytaa rahaa maitoon sylissa olevalle lapselle. En viela ole kerjalaisille mitaan antanut. Aleksi kylla pariin otteeseen.. Kurjaa etta tammoista on, mutta olihan se tiedossa etukateen.